IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Tuolla aiemmin joku lintubongarina erehdyttävästi esiintynyt kehui Vapon hienoja saavutuksia ja kuinka komeita lintujärviksi julistettuja paikkoja siellä nyt onkaan joidenkin turvesoiden ympärillä.
Näin on todettu täällä Etelä-Karjalssakin. Nimittäin matala, aiemmin tumma, mutta kirkasvetinen vesistö on nyt reilussa kolmessakymmenessä vuodessa saatettu todellakin ns. lintujärvi tilaan.
Aiemmin se oli hyvä uima-, kalastus- ym. järvi ja LISÄKSI RUNSASLUKUINEN LINNUSTOLTAAN, niin määrältään kuin lajistoltaan. Kyseiseen vesistöön kuului tuolloin luonnostaan muutama kosteikko tyypinen lahti. Lisäksi hienoja hiekka- ja sorapohjaisia karuhkoja rantoja sekä väliin mahtui vieläpä pätkiä tavallista kaislikkoakin. Monilajisen linnuston lisäksi järvi piti huolta myös mm. kuhista ja ravuista. Siis erittäin monimuotoista ja puhdasta järvimaisemaa kaiken kaikkiaan.
Vapo aloitti Suursuo toimintansa ja tänään:
Laskuojien suun seutu on julistettu lintujärveksi. Arvatkaa miksi, siis siksi, että kyseinen "leimaaminen" estää kaiken kunnostustyön, kuten esimerkiksi valtavan turvemössömäärän ruoppaamisen pohjasta. Aika ovelaa ja tasan suunniteltua törkeän ympäristörikoksen peittelyä!
Kalasto on enää pääsääntöisesti rehevöittymistä entisestään lisäävää kääpiöitynyttä särkikalastoa. Ravut ja kuhat hävisivät jo muutamassa ensimmäisessä vuodessa kuivatusvesiä vastaanottavasta järvestä.
Missään ei ole enää hiekka- tai sorarantoja. Tai onhan nekin ainekset siellä, mutta läpitunkemattoman sedimenttikerroksen alla.
Ja mitä linnustoon tulee, niin romahdus on tapahtunut. Kuikat, telkät, uikut, koskelot, tiirat poissa, sillä ne eivät näe kalastaa! Kaikki sorsalinnut vähentyneet vain muutamaan satunnaiseen pariin, koska siivilänokka on pian kiintoaineista tukkeessa ja sieraimet turpeessa. Muutoinkin vesilinnustolle hienojakoinen humus toimii lähinnä samana vaikuttimena kuin raakaöljy, jonka tuhoja kauhistelemme tankkeriturmissa. Vaikutus on vain hitaampi ja siksi vanhetessaan vaikkapa sorsapari ei enää toista kertaa haksahda tälle samaiselle "lintujärvelle".
Juuri veden mataluuden johdosta veden kierto on kyseisessä paikassa "päällä" kaiken aikaa vähäistenkin tuulien ja lämpötilojen vaihteluiden seurauksena. Luontotilassahan tämä oli paikan rikkaus eliöstölleen. Nyt pohjiaan myöten pöllytessään tappaja.
Monelta hyönteiseltä, monien päinvastaisesta uskomuksesta huolimatta, häviää luontainen lisääntymismahdollisuus ja taas kärsii, kukapa muu kuin hyönteissyöjä linnusto. Sitä kautta petolinnusto. Ym, ym.
Siinä noin alkajaisiksi miettimistä sille ns. "lintubongarille" joka kaukoputkella katsoo ruskeana kaartuvaan horisonttiin muutamaa lokkia ja varista, jotka kilvan nahistelevat "turistin" jättämästä ja tuulen viemästä eväsmuovipussista.
Tietysti muutamien sukupolvien päästä tilanne voi olla toinen linnuston suhteen, kun tuosta nykyisestä järvestä on siinä vaiheessa muodostunut läpipääsemätön räme, eli ikäänkuin uusi nuori suo. Silloin se on toki jo pakon sanelemista syistä eristetty muusta Saimaasta, joka sekin on jo tuolloin pahoin ehtinyt ruskettua!
Tällaista Taipalsaaren Maavedellä ennen, nyt ja tulevaisuudessa!