PELASTAKAA KOIRAMME!!

Ulkopaikkakuntalaisille eläinystäville tiedoksi ja muille tarkennukseksi.

Viikki on Koillis-Helsingissä sijaitseva pelloista, metsistä ja rannan puulajipuistosta sekä suojellusta lintualueesta (+ toki asutuksesta) koostuvat ikivanha alue, jolla Helsingin yliopisto on ko vuosikymmenet kouluttanut luontoalan opiskelijansa. Siellä on mm. maamme ainoa eläinlääketieteellinen tiedekunta sekä maatalouden ja metsätalouden tiedekunta. Myös mm. biologit opiskelevat Viikissä. Sieltä tulevat melkeinpä kaikki Suomen akateemiset eläinasiantuntijat, eläinten hyvinvoinnin tutkijat ynnä muut.

Yliopiston toiminta on avointa. Yliopiston eläinsairaaloissa voi kuka tahansa hoidattaa eläimensä. Etenkin hevosia ja eksoottisia lemmikkejä tuodaan sinne hoidettavaksi kaukaakin. Eri eläinystävien järjestöt ovat antaneet toiminnalle aina erinomaiset arvosanat. On kiitelty työntekijöitä, jotka kohtelevat asiallisia eläintenomistajia todella hienotunteisesti, eläimen tilasta selkokielisesti tiedottaen ja surussa lohduttaen, mikäli eläin täytyy lopettaa. Etenkin on kiitelty eläinlääkäreitä, jotka eivät toimi rahan vaan eläimen ehdoilla ja lopettavat huonokuntoiset potilaat sen sijaan, että vain rahastaisivat sen hoidolla, niin kuin jotkut eläinlääkärit tekevät. Sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät syys tai toisesta pysty antamaan eläimelleen riittävää hoitoa, eläin otetaan huostaan. Eläimen hyvinvointi menee siis aina edelle. Viikin klinikat sijaitsevat helsinkiläisten keskeisten ulkoilureittien varrella, ja alueen maaseutumaisemat ovat suosittu retkikohde. Siellä on moni kaupunkilainen törmännyt ensimmäistä kertaa vaikkapa ylämaankarjaan tai shirehevosiin, lukuisista koiraroduista puhumattakaan. Valitettavasti siellä joskus törmää myös esim. narkomaaneihin ja mielenterveystapauksiin, jotka riehuvat pihalla ja haluavat huostaanotetut eläimensä takaisin itselleen. On suoraselkäistä, että eläintä ei anneta takaisin säälistä omistajaa kohtaan.

Yliopiston toiminta Viikissä todellakin on avointa. Kaikki tutkimus on kenen tahansa selvitettävissä, koska siitä tehdään joko jullkaisu, joka on kenen tahansa haettavissa Helsingin yliopiston kaikille ilmaisen kirjaston avoimessa aineistohaussa, tai koska siitä järjestetään kurssi opiskelijoille ja opetusohjelma on nähtävillä ulkopuolisillekin. Siellä ei ole kähmintää eikä likaisia salaisuuksia sillä tavalla, että jotain yksittäistä eläintä kidutettaisiin tahallaan. Tehomaatalous sun muut sijaitsevat kyllä jossain ihan muualla, sen voin paikalla vierailleena helsinkiläisenä sanoa. Olen nimittäin käynyt joskus ohi lenkkeillessäni rapsuttelemassa yliopiston maatilan eläimiä, ja olenpa ostanut sieltä tilan tuotteitakin (mm. jauhoja) aikoinaan. Siellä oli sitä varten pieni kauppa. Olen myös ratsastellut alueella sekä luen aina julkaisujen uutuusluettelot ja seuraan tiivistelmistä, millaisia tutkimustapoja on käytetty. Olen itse vegaani, joten asia kiinnostaa, ja kun ulkoilen Viikissä, tykkään seurata, mitä siellä tapahtuu.

Tähän adressiin osuin, koska ystäväni amerikancockerspanieli on ollut mukana Viikin amerikancockerspanielitutkimuksessa, jossa pyritään selvittämään rodun korva- ym. vaivat ja parantamaan rodun terveyttä Suomessa. Kuulin, että on tällainen adressi, jossa jenkkiään jollain tavalla puutteellisesti hoitanut perhe on menettänyt koiransa ja lietsoo siksi lynkkausmielialaa Viikkiä kohtaan. En ole ajatustenlukija, joten en tiedä, pitääkö tämä paikkansa. Sen kuitenkin asioita tarkkailevana ihmisenä olen pannut merkille, että spanieli jos jokin liehakoi omistajaansa sairaanakin. On rastoittuneita tai kaljuuntuneita, syöpäisiä, jopa sokeita spanieleja, jotka yhä ovat omistajansa mielestä ihan ok, koska spanieli ei nåytä kipua olemuksessaan vaan vaikuttaa ihan yhtä tyytyväiseltä ja iloiselta. Monen sairaan spanielin omistaja kertoo, miten koira "rakastaa" häntä, vaikka eläinlääkärin tarkastuksessa on löytynyt kasvaimia, nartuilla kohtutulehdus ym. tosi kivuliaita tiloja. Ja sitten eläinlääkäri "tappaa" koiran, vaikka oikeasti kyse on armomurhasta, kärsimyksen lopettamisesta.

Totta kai voin allekirjoittaa adressin, jossa joku asiallisesti ja maltillisesti osoittaa, miten valvontaeläinlääkäri on tehnyt virkavirheen. Se on selvä.

Nyt ei taida olla selvyyttä muusta kuin siitä, että adressin tekijä on ruvennut vainoamaan koko eläinsairaalakompleksia ja mustamaalaamaan löytöeläintalon toimintaa sekä rinnastamaan yliopiston maatilan tuskallisiin eläinkokeisiin. Aiheetta.

Jos on huono omatunto oman koiran hoidosta, ei silti kannata ulkoistaa sitä Viikin eläintaloon ja väittää, että siellä niitä epäeettisiä ratkaisuja tehdään. Siellä päinvastoin hoidetaan kuntoon Helsingin rankkurien ja sosiaalityöntekijöiden sekä eri tarkastajien huostaanottamat, tavalla tai toisella epäasianmukaisesti hoidetut eläimet. Kuntoutuvat eläimet annetaan lemmikeiksi uusiin, parempiin koteihin. Toivottomat lopetetaan, jotta kärsimys loppuisi. Löytöeläimistä ei tehdä koe-eläimiä eivätkä ne "itke häkeissään" kuukausitolkulla, vaan toipilasaika on pari kolme viikkoa aivan normaalia hoitoa.

Yhdeksänvuotias, siis jo hyvin hyvin vanha, spanieli, joka on otettu talteen epäilyttävän hoitohistorian (hoitamatonta turkkia jouduttu leikkaamaan, eikös se näin mennyt? eli lyhytkarvaisella koiralla oli tullut rastoja. ja rokotukset ehkä väärin, koska adressin tekijän ilmoittama rokotuksen hinta oli epätodellinen) ja naapurin ilmiannon (eli koira vaikuttanut sairaalta ulospäin) seurauksena, on luultavasti jo taivaallista kenkää järsimässä. R.i.p.