Adressi Israelin tueksi!

1. Israelin hallitukset ovat jokainen vuorollaan pyrkineet luovuttamaan sitä maa-aluetta, jonka sen joukot vapauttivat 1967 puolustussodassa, Gazan Egyptiltä, Juudean ja Samarian Jordanialta, jotka ne olivat miehittäneet Israelin itsenäisyyssodassa 1948. Israelin puolella on keskusteltu vain prosenttimääristä, annetaanko täydet 100 % vai vähemmän. Vuoden 1973 sotaan saakka Israel ei halunnut asuttaa vapauttamiaan alueita, mutta siitä sodasta lähtien vapautettujen alueitten asuttaminen katsottiin välttämättömäksi maan turvallisuuden vuoksi. Nämä laskelmat maan luovuttamisesta perustuivat kuitenkin puhtaasti maallisen hallituksen puhtaasti käytännön vaatimiksi, koska pelättiin "jättiläisiä", suuria arabikansoja, joitten hyvää tahtoa etsittiin. Siksi pyrittiin tekemään "tuskallisia päätöksiä", kuten johtajat uskottelevat.
Koska Israelin valtion perustajat olivat vasemmisto-siionisteja, joiden ratkaisut eivät perustuneet Pyhän Kirjan lupauksiin ja velvoitteisiin, ratkaisuissa ei ollut mitään sijaa sille, mitä Israelin Jumala oli Mooseksesta lähtien luvannut.
TÄMÄN TUTKIMUKSEN tarkoituksena on kuitenkin tarkastella sitä, mitä Israelin Pyhä asiasta on ilmoittanut.
"Mihin paikkaan te jalkanne astutte, se on oleva teidän. Erämaasta ja Libanonista, virrasta, Eufratvirrasta aina Länsimereen saakka on alueenne ulottuva. Ei kukaan kestä teidän edessänne. Kauhuun ja pelästykseen teidän edessänne on Herra saattava koko sen maan, johon te astutte, niin kuin Hän on teille puhunut." (5.Ms.11:24-25, Joos.1:2-6. vrt. 2.Ms.15:18-19)
Myös Hesekiel kertoo kirjassaan Israelin valtion rajat, jotka karkeasti noudattavat sitä, mitä Moosekselle kerrottiin. Suomalainen käännös kertoo asian vähän epätarkasti. Pohjoinen raja kulkee Byblosin (Gebel) korkeudelta Damaskoksen ja Hamatin väliltä, mutta ei tämän määrittelyn mukaan Eufratvirtaan saakka. Itäpuolella raja kulkee Jordanian aluetta pitkin Suolamereen ja Punaisen meren pohjukkaan ja sieltä Meriban veden seuduilta Egyptin puroa seuraillen Välimereen. (Hes.47:14-23)
Tämä maa oli jaettava perintöosaksi israelilaisille, ei tarvita arpomista, koska Herra ilmoitti sukukuntien järjestyksen. Mutta myös kansan parissa asuville muukalaisille oli annettava perintöosa; he ovat samanarvoisia kuin israelilaiset.
Dakesin Raamatunkommentaari toteaa Mooseksen 5. kirjan rajanmäärittelystä: "Se antaa yleiskäsityksen Luvatunmaan rajoista. Siihen kuuluu Siinain niemimaa etelässä, jatkuu Libanoniin pohjoisessa, ja Eufratvirtaan idässä ja Välimereen lännessä".
Nämä ovat rajanmäärityksiä, joita Herran profeetat ovat Israelille välittäneet.
On kerran toisensa jälkeen todettava, että palestiinalaiset ovat parempia sionisteja kuin juutalaiset, sillä he ovat alusta lähtien kieltäytyneet Pyhän Maan jakamisesta, joskaan ei ehkä samoin perustein kuin Jumala tarkoittaa.