Vanha adressi (2008 )

Meillä Keravalla on eräs tuota toimintamallia osuvasti kuvaava alatyylinen ilmaisu. On todella surullista, ettei NK: ota opikseen tekemistään virheistä. Tässä toistuu nyt jo muutaman vuoden takainen Narrin alasajon skenaario. Työpajatoiminnan lakkauttaminen on toinen todella kyseenalainen toimintamalli. Alueellinen nuorisotyö on kohta kokonaisuudessaan vaakalaudalla, jos päätöksentekoprosessin perspektiivi rajoittuu vain Hietaniemeen. Jos rahoitusta ei saada kaupungilta, on otettava muutkin vaihtoehdot huomioon. Nyt pitää nähdä asiat kokonaisuuksina. Kerran kuopattua ei saa enää elävien kirjoihin; ei edes lautakunnan päätöksellä.

Nuorisotyö, varsinkin kulttuurinen, ei ole kallista. Siinä saavutetut vaikutukset nuorten sosiaalistumisessa ovat pysyviä ja voivat pelastaa monet syrjäytymisvaarassa olevan kaidalle polulle. Oman elämän hallintaa on helpompi opetella, kun ei ole vielä menettänyt otetta kokonaan. Mä uskon että mun oman itsenäistymisprosessin merkittävimpiä aikoja olivat nuo treenikämpillä vietetyt vuodet ja sitä kautta saavutettu mahdollisuus oman luovuuden löytämiseen.

Helsinki on aina tarjonnut parhaat kulttuuripalvelut, jopa meille ulkopaikkakuntalaisille. Tason notkahdus ei saisi johtua vain ulkoa ohjautuvasta päätöksenteosta. Tavoitteet kustannussäästöistä ovat ymmärrettävia, mutta kokonaisuudessa ja tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ne ovat ylimitoitettuja.
Voidaan myös kysyä, kuinka paljon yksi syrjäytynyt nuori maksaa kaupungille. Mä kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että Harjun ja nuorisoasiainkeskuksen musiikkipalvelut ovat omansa tuoneet takaisin, vähintään korkojen kanssa. Paljonkohan esim. H.I.M:in ja Rasmuksen pojat ovat tuoneet veromarkkoja takaisin rakkaaseen kotikaupunkiinsa?