Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Uskonnonvapaus – vapaus uskontoon vai vapaus uskonnosta.

Viimeisen kymmenen vuoden keskustelussa Suomessa on ollut vastakkain negatiivinen ja positiivinen uskonnonvapaus. Vapaa-ajattelijat ovat varsin tyylipuhtaasti edustaneet ensinmainittua. Koska he pitävät uskontoa epätieteellisenä satuiluna, on sen vaikutusta kaikella tavalla ja kaikissa yhteyksissä minimoitava. Vaikka kansan enemmistö kuuluukin kristillisiin yhteisöihin, eivät he Vapaa-ajattelijoiden mukaan ole oikeita uskovaisia, eikä heidän äänelleen saa antaa painoa.Perustuslain uskonnonvapautta ei siis tule tulkita vapaudeksi harjoittaa uskontoa, vaan Vapaa-ajattelijoiden ohjeiden mukaan minimoida uskonnon vaikutusta.

Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko eivät ole tätä mieltä. Helluntaiseurakunnat ja muut vapaat kirkkokunnat eivät ole tätä mieltä. Maahanmuuttajien enemmistö ei ole tätä mieltä. Suomen islamilaisten enemmistö ei ole tätä mieltä. Mutta Vapaa-ajattelijoiden hybris on niin suuri, että vaikka he ovatkin kovin piskuinen lauma, he katsovat oikeudekseen määrätä kansakunnan uskonto-olosuhteet. Heidän toimintansa pääpaino on ihmisten erottaminen kirkosta. Kun näillä palstoilla ehdotin, että Välimeren maiden tapaaan vapaamatkustaminen tehtäisi mahdottomaksi niin, että myös Vapaa-ajattelijat joutuisivat maksamaan veron johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen, ei ajatusta Vapaa-ajattelijoiden taholta kannatettu. Menettäisiväthän he siinä tärkeimmän erottamisperusteensa – rahan.
----
Apulaisoikeuskansleri on nyt sortunut perusnegatiivisen uskonnovapaustulkinnan airueeksi. Toden totta: Eikö vapauden nojalla pitäisi myös saada järjestää jotakin?

Heikki Palmu
http://www.kotimaa24.fi/meita-sorretaan-syndrooma-ja-negatiivinen-uskonnonvapaus/