Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Toisinaan tällä palstalla näkee tekstin: "partaukko pilvenreunalla". Siinä lienee ateistista näkemystä uskovien Jumalasta. Noo, niinkuis tiedetään, että jokainen voi ja saa uskoa, tai olla uskomatta, mihin haluaa. Uskiksen näkövinkkelistä kirjoitan siitä vähäsen.

Tuo "partaukko pilvenreunalla" on erään taiteilijan näkemys Jumalasta.

Siteeraan Risto Santalan kirjaa Armolahjoista armon tasolta sivulta 43:
Pyhän Hengen työ Raamatussa. Luterilaista uskonkäsitystä on moitittu siitä, että se on unohtanut opin Pyhästä Hengestä. Jos näin on, siitä tulee tehdä parannus. Kuitenkin eräät teologit ovat huomauttaneet, että Pyhän Hengen työ leimaa koko uskonkäsitystämme, parannusta, vanhurskauttamista ja pyhitystä. Kolmannen uskonkappaleen selityksessä sanommekin: "Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla Hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa..."

Vain Pyhä Henki opettaa oikeaa avuttomuutta. "Minä uskon, etten minä voi uskoa" on koetellun kristityn tunnustus... "omasta järjestäni ja voimastani" en kykene luomaan Jumalalle kelpaavaa elämää. Pyhä Henki tekee oikeastaan ihmisen heikoksi eikä voimakkaaksi.

Samasta kirjasta vielä sivulta 84: Jumala murtaa, pysäyttää ja nollittaa meidät, ennen kuin hän siunaa meitä. Vain tyhjät astiat voidaan täyttää! Lainaus päättyy.

Oma komment: Ateisti vetoaa omaan järkeen ja omaan voimaansa. Uskis lähtee joka aamu siitä, että kaikki on suuremmassa kädessä. "Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani..." Ja vuosikymmenten kokemuksella voin todeta tämän jälkimmäisen toimivan hyvin.