AD/HD-aikusten puolesta

Otin yhteyttä verkkomedian päätoimittajaan ja sovittiin että valmistelemme vastineen, jonka mailasin tänään Janos Putkoselle:

Vastine Verkkomedian julkaisemaan CCHR:n lehdistötiedotteeseen 13.7. 2011

ADHD-ihmisillä on puutetta dopamiinista

ADHD-oireyhtymästä kärsivät eli hyperaktiiviset, impulsiiviset ihmiset potevat kroonista dopamiinin puutetta motivaatioon ja palkitsevuuteen liittyvissä aivojen kroonista dopamiinin puutetta motivaatioon ja palkitsevuuteen liittyvissä aivojen alueissa, havaittiin Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa. Dopamiini on aivojen hermosolujen ns. välittäjäaine, joka liittyy mm. palkitsevuuden kokemuksiin ja muistijälkien muodostumiseen.
Siksi myös stimulantit, joka antavat palkitsevia tuntemuksia ilman kokemuksia, toimivat lapsilla. He pystyvät keskittymään paremmin, koska palkitsemisjärjestelmä on tyydytetty.

Lähteet:http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/adhd-ihmisilla-puutetta-dopamiinista

ADHD:llä on vaikutuksia myös työelämässä

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että 30 – 60 %:lla ADHD-lapsista esiintyy merkittäviä tämän häiriön oireita vielä aikuisena. Yhdysvalloissa on arvioitu, että noin 4,4 %:lla aikuisista on ADHD-oireyhtymä. ADHD-potilailla on usein vaikeuksia löytää työ, jossa he voivat onnistua. Heillä on suurempi riski joutua onnettomuuksiin, tulla erotetuksi työstään, tehdä suuriakin virheitä ja epäonnistua töiden loppuun saattamisessa.

Tutkijat selvittivät ADHD:tä sairastavien työntekijöiden työnantajalle aiheuttamia lisäkustannuksia ja sellaisten työntekijöiden aiheuttamia lisäkustannuksia, joilla on ADHD:tä sairastavia lapsia huollettavanaan. Molemmissa ryhmissä vuosittaiset terveydenhuoltokustannukset, poissaolopäivät ja vaihtuvuus olivat merkitsevästi suurempia kuin verrokkiryhmissä (ADHD:tä sairastamattomilla ja työntekijöillä, joiden lapsilla ei ollut ADHD:tä).
(Kleinman N ym. J Occup Environ Med 2009;51:1247)

Aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriöitä on yleisyytensä takia ehdotettu kuuluvaksi kansantauteihin. Se tulisi tunnistaa ajoissa hoidon ja tuen aloittamiseksi. Vaikka psykososiaaliset ja pedagogiset toimenpiteet ovat ensisijaisia, lääkehoito on aiheellinen oireiden ollessa huomattavia ja myös monien liitännäisongelmien yhteydessä. Häiriön taustalla on geneettisiä, anatomisia, neurofysiologisia ja neurokemiallisia poikkeavuuksia, erityisesti dopaminienergiseen ja noradrenergiseen hermovälitykseen liittyviä. Näihin kohdistuva lääkehoito (stimulantit) on osoitettu pelkkää psykososiaalista hoitoa tehokkaammaksi. Ohjeen mukainen käyttö ei lisää huumeisiin sortumista vaan pikemminkin suojaa siltä. Muita lääkkeitä – lähinnä noradrenergisia depressiolääkkeitä – suositellaan, jos väärinkäyttövaara on huomattava.

(Eila Airaksinen ja Mauno M Airaksinen- Nuorten aktiivisuus ja tarkkaavaisuushäiriön lääkehoidon perusteet Duodecim 2003:119:1553-62)

Hoitamaton ADHD voi viedä mielenterveyden

Duodecimin Käypä hoito -työryhmä on saanut valmiiksi tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden häiriön ADHD:n kansallisen diagnosointi- ja hoitosuosituksen.
Työryhmä muistuttaa, että hoitamattomana ADHD lisää psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä ja vaikeuttaa lapsen ja nuoren sekä hänen lähipiirinsä selviytymistä arjessa. ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti muita psykiatrisia ja kehityksellisiä häiriöitä, jotka myös vaativat hoitoa.

ADHD on sairaudeksi luokiteltu syntymistavaltaan neurobiologinen kehityksellinen häiriö, jonka kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus on merkittävä. Ydinoireita ovat keskittymiskyvyttömyys, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöitä esiintyy eriasteisina arviolta 4–10 prosentilla ikäluokasta. Pojilla ADHD:ta arvioidaan esiintyvän kolme kertaa useammin kuin tytöillä.
Suosituksen kohderyhmänä ovat terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi myös muut lasten hoitoa ja kuntoutusta tarjoavat ammattilaiset mm. päivähoidossa ja kouluissa.
Lähde:http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article126092.ece..

Ilman lääkitystä ADHD-oireisen lapsen elämää voisi kuvata joko jatkuvaksi iltavilliksi tai unenomaiseksi haavemaailmaksi; riippuen siitä mitkä ADHD:n oireet ovat määrääviä. Koska muutokset aivojen välittäjäaineissa ovat neurobiologisia, pelkästään kasvatuksellisilla ja kuntouttavilla toimilla ei aina ole riittävää vaikutusta ADHD-oireisen lapsen toimintakykyyn. Suurin osa ADHD-oireisista lapsista hyötyy lääkityksestä varsinkin kouluiässä sillä lääkitys tasoittaa välittäjäainepitoisuuden normaalille tasolle. Lääke auttaa lasta keskittymään opetettavaan asiaan paremmin ja vähentää häiriöherkkyyttä ja impulsiivisuutta.

Olemme hyvin huolissamme Ole Lindellin Verkkomediassa 13.7.2011 julkaistusta kirjoituksesta jossa hän kritisoi ADHD:n lääkehoitoa. Tutkimustulosten lisäksi omat kokemuksemme ADHD-aikuisina ja ADHD-lasten vanhempina vahvistavat kiistatta lääkityksen hyödyn muun kuntouttavan toiminnan apuna. Lääkitys vaikuttaa sekä oppimiseen että käytökseen, mutta myös positiivisen minäkuvan ja terveen itsetunnon syntymiseen. ADHD:n kyseenalainen maine muotisairautena ja psykiatrisena ongelmana vaikeuttaa niin ADHD-lasten kuin -aikuistenkin oikeanlaista hoitopolkua ja asettaa oireyhtymästä kärsivät eriarvoiseen asemaan muiden kehityksellistä häiriötä sairastavien potilaiden kanssa.
Lisää tietoa ADHD:sta saa ADHD-liiton ja Suomen ADHD-Aikuiset Ry:n internet-sivuilta osoitteista www.adhd-liitto.fi ja http://adhd-aikuiset.org/

Päivi Tasala
ADHD-kouluttaja
Suomen ADHD-Aikuiset ry:n potilasetutoimikunnan puheenjohtaja

Minna Lindeqvist
Suomen ADHD-Aikuiset ry:n puheenjohtaja
Potilasetutoimikunnan jäsen

Jarkko Mäenpää
Suomen ADHD-Aikuiset ry:n varapuheenjohtaja
Potilasetutoimikunnan jäsen