IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Valitettavasti oma kommenttini keskusteluun tulee vasta nyt, mutta eletäänhän sitä eri aikavyöhykkeessäkin 
Ehdotuksenne saasteverosta on varsin hyvä!! Jos jopa maakaasulle määrättiin aikanaan korkea veroaste, miksi ihmeessä ei turpeen käyttöön voida kohdistaa todellisia ympäristövaikutuksia vastaavia maksuja – ja näin huomioiden koko prosessi tuotannosta aina turpeen polttoon lämpövoimalaitoksissa?

Soininvaaran kirjoituksesta kehkeytyneen ja välillä kiivanakin käyneen keskustelun yhteydessä on esitetty monenlaisia näkökulmia. Harvassa niistä on kuitenkaan esitetty konkreettisia perusteluja. Näin varsinkin niiden kohdalla, jotka puolustavat turvetuotantoa.

Omakohtainen kokemus siitä, miten veden laatu muuttuu turvesuolta eri tavoin (valumareitti, ilmatie) vesistöön pääsevän turvepölyn vuoksi, on mielestäni nähtävä perusteltuna kannanottona. Tunnen mökkiläisiä ja kalastajia, jotka ovat seuranneet kehitystä ns. aitiopaikalta vuosia. Toki on totta, että vuosikymmenien takaiset metsäojitukset tekivät hallaa, mutta asiaan puututtiin. Tutkimusten mukaan umpeenkasvaneet ja sammaloituneet ojat myös keräävät tehokkaasti ainesosia, jotka muuten valuisivat kohti alapuolisia vesistöjä. Ovatko turvesoiden laskuojat sammaleisia??

Tarkastellaanpa hieman erilaisia päästöjä sekä niiden vaikutuksia. Typpi ja fosfori esiintyvät kyllä luontaisesti luonnossa. Eri elementtien vain tulisi säilyä tasapainossa. Fosforia esiintyy useassa eri muodossa. Tutkimusten mukaan noin 30-50 % soiden fosforirasituksesta on liukoista ns. fosfaattifosforia. Eiköhän se liene juuri liukoinen fosfori, joka jatkaa matkaansa pisimmälle vesistöön ja vaikuttaa rehevöittävästi.

Esimerkiksi Keuruun Permisuon alapuolisella Hyyrynlammella on Pöyry mitannut korkeita fosforipiikkejä. Luvut löytyvät Pöyryn raporteista, osa ihan internetistä. Vapo taas on lupaehtojen tarkistushakemuksessaan itse todennut, että alueella ei ole muita pistekuormittajia turvesuon lisäksi. Mihin mahtavat siis jäljet johtaa….

Humus- ja kiintoainekuormituksesta tunnutaan puhuvan eniten, ja onhan se kaikkein silmiinpistävin osa turvesoiden aiheuttamista ongelmista. Soilta valuva kiintoaines ja humus on orgaanista hienojakoista massaa, joka kuluttaa vedestä hapen ja hiljalleen tukahduttaa muun elämän. Esitetty uppotukki-vertaus oli erinomainen käytännön esimerkki!

Soiden aiheuttamat ympäristörasitukset riippuvat lukemattomista muuttujista, jotka liittyvät maaperään ja säätekijöihin. Niitä kaikkia Vapo ei pysty millään hallitsemaan.
Tilastotieteilijät taas tietävät, miten tilastoilla saadaan tilanne näyttämään juuri siltä, miltä tilaaja haluaa. Pöyry laatii raporttinsa suurelta osin Vapon tilauksesta. Ei olisi tilaajan etu, jos tulokset kauttaaltaan puhuisivat tutkimuksen maksajan pussiin.

Liiketaloudellinen puoli on vielä kokonaan tarkastelematta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen verkossa julkaistuista raporteista voi jokainen lukea, millä tasolla (vielä) turpeen verotuet liikkuvat. Vapon kotisivuilta löytyvien viime vuosien liiketoiminnan tuloslukujen perusteella voi suorittaa lisää laskutoimituksia turpeennoston vaikutuksesta veronmaksajien kukkarolle.
Vapo ostaa soita suomaan käyvällä hinnalla. Myyjä on usein metsäyhtiön osa, kuten esim. Finsilva. Hyväntahtoisesti Vapo kuitenkin tarjoutuu vaihtamaan suoalueita tai myymään niitä Valtiolle eli enemmistöosakkaalleen mahdollisesti kyseiseltä alueelta ylös saatavan turpeen markkinahinnalla. Näinkin voi yrityksen taloutta tietenkin pyrkiä tasapainottamaan…

Huipputeknologian ja korkean koulutuksen maana tunnetun Suomen luulisi voivan ja haluavan profiloitua oikeana clean tech –maana. Muuten olemme kohta tilanteessa, jossa kiinalaiset myyvät meille vedenpuhdistus- tms. palveluita ja järjestelmiä.

Mitä taas tulee väitettyyn soiden uusiutumiseen ja siihen, että 500 vuoden päästä, kun ”turvediesel” on käytetty loppuun, kaivuut voidaan aloittaa alusta; Soidemme keski-ikä on 6000-7000 vuotta. Vanhimmat suot ovat iältään noin 9000 vuotta. Mielestäni ei kuulosta kauhean uusiutuvalta energiamuodolta, mikäli raaka-aineen syntymiseen kuluu, no karkeasti arvioiden, satakunta sukupolvea.

Suot ovat olennainen osa Suomen maisemaa ja luonnonperintöä. Sellaisenaan suot ovat kiehtovia alueita, joilla on oma tyypillinen eläimistönsä ja kasvistonsa. Kontaktipintani keski-eurooppalaiseen yhteisöön on varsin vahva. Tunnen monia, jotka ovat suorastaan Suomi-faneja. Päällimmäiset hehkutuksen aiheet ovat luontomme ja erityisesti puhtaat vesistömme. Hei, ei meillä ole Alppeja eikä lukemattomia keskiaikaisia linnoja! Suomesta haetaan aivan muuta! Onko Suomella varaa menettää ehkä tärkein matkailullinen vetovoimatekijänsä? Eikä nyt kyse ole vain paikallisesti Keuruusta tai Kangasniemestä, eteläisestä tai pohjoisesta Suomesta. Kyse on koko imagostamme. Jos meno jatkuu vanhaan malliin, niin kohta en itsekään kehtaa esitellä maatamme.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen vasta viimeisen 1,5 – 2 vuoden aikana aktiivisesti seurannut tilannetta ja keskustelua. Luonto ei tosin ennenkään ole ollut minulle yhdentekevä. Lukuisat partioretket ja erävaellukset ympäri Suomea antavat jo jonkinlaista pohjaa analysoida luonnossa vastaan tulevia ilmiöitä. Yhdistämällä koulutuksen, omat mielenkiinnon kohteet ja syventymällä niin luonnonsuojelujärjestöjen kuin Vaponkin materiaaleihin sekä tutustumalla paikan päällä tilanteeseen olen tullut siihen tulokseen, että turpeentuotanto ei ole oman etumme mukaista.
Perheenisänä minulla on myös henkilökohtainen vastuu siitä, että jätän jälkipolville jokseenkin siedettävässä tilassa olevan ympäristön.

- lainattu aiemmin mainitusta Soininvaaran blogista -