#30998: - Re:

Otsikot pienenivät matkalla ja kappaleet suurenivat edeellisessä.  Tämäonnistui paremmin,  korjaan ykköstä kun ehdin.

Osa 2  Ahviolaisen tiivistys ja kansanomaistus:

Millaisia haitallisia ja kaikkia kansalaisia koskettavia seurauksia avioliittoinstituution juridisella uudelleenmäärittelemisellä väistämättä on?
Tiivistelmä dos. Juha Ahvion 17 kohdan ohjelmasta:

Muutos koskee kaikkia:

Kaikkien avioliitot muuttuvat juridisessa mielessä
uuden lainsäädännön määritelmän mukaisiksi.

Väite siitä, että ”tasa-arvoisen” lainsäädännön hyväksyminen vaikuttaa vain
pienen vähemmistön laillisiin suhdejärjestelyihin, on täysin kestämätön ja
harhaanjohtava.

Homoseksuaalit eivät juurikaan käytä hyväkseen uutta laillista mahdollisuutta
”avioliiton” solmimiseen ja homoliittojen purkautumisprosentti on poikkeuksellisen korkea.


Avioliittolainsäädännön ”tasa-arvoistuminen” johtaa sen sijaan siihen, että heteroliittojenkin
solmimisprosentti laskee entisestään ja avioliiton asema ylipäätään heikkenee.

Homoseksuaalisesta kokemuksesta muodostuu normatiivinen perusta ja yleispätevästi kaikkia avioliittoja muodollisesti ehdollistava malli sille, miten avioliiton julkista statusta ja tarkoitusperiä tulkitaan.

Luonnollisen vanhemman käsite poistuu lainsäädännöstä kokonaan ja sen korvaa juridisen vanhemman käsite. Biologia häviää vanhemmuuden käsitteestä kokonaan, josta seuraa se, että valtiosta muodostuu yhä laajemmin se taho, joka määrittää vanhemmuuden ylipäätään.

Avioliittolaki – jolla kaiken valtiollisen lainsäädännön tapaan
on moraalis-pedagoginen julkinen vaikutus kansalaisiin – opettaa
vastedes, että avioliitto on:
mikä hyvänsä sellainen
tunnesuhde, jonka valtio – poliitikot,
juristit – avioliitoksi määrittelee.

Avioliitto olisi tällöin vain tunnepohjainen kumppanuus- ja ystä-
vyysliitto, jollaisilla ei tarvitse olla minkäänlaisia pysyvyys- eikä
lukumäärärajoitteita.

Paine sekä polygamian että polyamorian yhteiskunnalliselle hyväksymiselle kasvaa
ratkaisevasti. Suomessa jo nyt Vihreiden nuorisojärjestö on usean vuoden ajan virallisessa ohjelmassaan vaatinut avioliittolain muuttamista sekä sukupuoli- että lukumääräneutraaliksi. Tämä luo pohjaa myös islamin taholta tulevalle lisäpaineelle moniavioisuuden yhteiskunnalliselle hyväksymiselle sharia-lain vaatimusten mukaisesti.

Hyväksyttäessä LGBT-liikkeen edustamat käsitykset seksuaalisen orientaation käsitteestä avioliiton rakennetta ja olemusta sääteleviksi julkis-juridisiksi periaatteiksi hyväksytään samalla se, että homoseksuaalinen orientaatio ylläpitää   s u k u p u o l i n e u t r a a l i u d e n    e l e m e n t i n    o l e e l l i s u u t t a   lainsäädännössä ja johdonmukaisesti myös se, että biseksuaalisen orientaation tunnustaminen tulee puolestaan väistämättä painostamaan lainsäädäntöä kohti ryhmäavioliittojen hyväksymistä.

Homoseksuaalista käyttäytymistä alkaisi ilmetä yhä enemmän ja tällöin myös homoseksin harjoittamisen heteroseksistä poikkeavat haitalliset lääketieteelliset seuraukset alkaisivat
ilmetä entistä laajamittaisemmin rasittaen entistä enemmän julkista terveydenhuoltoa ”ilmaispalveluineen”. Yhteiskunnan julkisen edun mukaista ei ole tukea terveydelle haitallista riskikäyttäytymistä.

Avioliiton käsite ja lasten tarpeet etääntyisivät toisis-
taan ja biologisten isien ja äitien merkitys lasten kannalta tulisi julistetuksi
täysin merkityksettömäksi seikaksi.

Kuitenkin 60-luvulta alkaen tehdyt laajat perhesosiologiset tutkimukset osoittavat, että biologisen isän ja äidin muodostama ehyt perhe on paras kasvuympäristö lapsille.




Tämän juridisen romuttamisen ja jopa epäsuotavaksi leimaamisen seuraukset koituvat koko yhteiskunnan haitaksi ja maksettaviksi:
perheen tehtävät siirtyisivät entistäkin kattavammin julkiselle vallalle eli valtiolle ja lisääntyvään asosiaalisuuteen, kouluhäiriöihin, huumeongelmiin ja rikollisuuteen jouduttaisiin panostamaan entistäkin enemmän, kaikkia veronmaksajia yhä raskaammin rasittaen.

Avioliiton julkinen merkitys muuttuu oleellisesti sosiaalisesta ins-
tituutiosta yksityiseksi aikuisten väliseksi tunnejärjestelyksi. Tämä
merkitsisi julkista poliittista tukea
yhteiskuntatieteellisesti virheelliselle väitteelle,
vvvivirheelliselle jonka mukaan lapsi ei mitenkään erityisesti tarvitse isää eikä äitiä.

Perinteisen avioliittokulttuurin edistäminen muuttuisi laittomaksi ja syrjiväksi. Avioliiton uudelleenmäärittely asettaisi universaalin enemmistön syrjityksi vähemmistöksi, jolla kuitenkaan ei olisi ”positiivisen syrjinnän” tuomaa valtiollista turvaa takanaan.