Adressi Israelin tueksi!

ABORTTI: SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSEN TAPPAMINEN - Raamatulliset perusteet aborttia vastaan

Raamatun näkökanta on, että syntymätön lapsi on Jumalan kuva. Daavid sanoi: "Syntiseksi minä olen siinnyt äitini kohtuun." (Ps 51:5). Ei ainoastaan ihmiselämä ala hedelmöittymisestä vaan myös synnillinen ihmiselämä alkaa siitä. Psalmissa 58:4 sanotaan: "Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta saakka." Jeremiaan Jumala kutsui jo äidinkohdusta (Jer 1:5). Johannes Kastaja hypähti ilosta (Lk 1:44) ja täyttyi Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa (Lk 1:15) Jumala ei Raamatussa koskaan täytä Pyhällä Hengellä muita kuin ihmisiä. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä Marian kohdussa (Mt 1:20) ja Raamattu osoittaa tämän olevan Hänen inhimillisen elämänsä alku. Psalmin 139 mukaan Jumala on jopa kirjoittanut sikiön nimen kirjaansa taivaassa (jae 16). Raamattu ei jätä epäilystäkään siitä, että Jumala joka tekee ihmisen kuvakseen, tekee sen kohdusta lähtien! Kun ymmärretään, että syntymätön lapsi on hedelmöittymisestä lähtien täysi ihminen, niin silloin kielto "Älä tapa" liittyy myös sikiöön kuten kaikkiin ihmisiin, koska kyse on tarkoituksenmukaisesta ihmiselämän tappamisesta.

Seuraavaan on koottu raamatullisia väitteitä koskien sikiön täyttä ihmisyyttä: 1. Syntymättömiä vauvoja kutsutaan lapsiksi, samalla sanalla puhuttaessa nuorista lapsista ja vauvoista, (Lk 1:41,44; 2:12,16; 2 Ms 21:22) ja joskus jopa aikuisista (1 Kun 3:17). 2. Syntymättömät lapset ovat Jumalan luomia (Ps 139:13) kuten Jumala loi myös Aatamin ja Eevan kuvakseen (1 Ms 1:27).3. Syntymättömän lapsen elämää suojellaan samalla rangaistuksella, jonka saa aikuisten vahingoittamisesta tai tappamisesta (2 Ms 21:22; 1 Ms 9:6). 4. Kristus oli ihminen (jumalihminen) hetkestä jolloin Hän oli Marian kohdussa (Mt 1:20-21; Lk 1:26-27) 5. Jumalan kuva sisältää miehen ja naisen (1 Ms 1:27), mutta on tieteellinen fakta, että ihmisen sukupuoli määräytyy hedelmöittymishetkellä. 6. Syntymättömät lapset ovat syntisiä (Ps 51:5) ja voivat iloita (Lk 1:44), ominaisuuksia, jotka ovat ihmiselle tunnusomaisia. 7. Persoonapronomineja käytetään kuvaamaan syntymättömiä lapsia (Jer 1:5) kuten muitakin ihmisiä. 8. Sanotaan, että Jumala tuntee intiimisti ja henkilökohtaisesti syntymättömät kuten muutkin (Ps 139:15-16; Jer 1:5). 9. Jumala jopa kutsuu syntymättömiä (1 Ms 25:22-23; Tuom 13:2-7; Jes 49:1,5; Gal 1:15).

Kokonaisuutena nämä Raamatun kohdat eivät jätä epäilystäkään, etteikö syntymätön olisi ihminen, Jumalan kuva, yhtä lailla kuin pieni lapsi tai aikuinen. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi hedelmöittymishetkestä saakka ja syntymää edeltävä elämä on arvokas ja sitä suojelee Jumalan laki: "Älä tapa". Vahingossa tapahtunut tappo ei ole raamatullisessa mielessä rikos, (4 Ms 35:11,12). Mutta tiedostettu viattoman ihmisen tappo on. Syntymätön on myös ihminen, siten syntymättömän tappaminen on väärin, on se sitten tehty pahansuovasti tai hyvin motiivein, sillä hyvätkään motiivit eivät oikeuta sitä. Tietenkään kaikki tappaminen ei ole väärin. Raamattu ei esimerkiksi vastusta oman elämän puolustamista, vaikka oli tarpeellista tappaa uhkaaja. 2 Ms 22:2 sanoo: "Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään." Käsky käännetään "Älä tapa", mutta hepreankielinen sana ei tarkoita yksinkertaisesti tappamista, vaan ennemminkin tarkoituksenmukaisesta ihmiselämän tappamisesta.

Vaikka Raamattu ei tuomitse kaikkea tappamista, se tuomitsee kuitenkin tiedostetun viattoman ihmiselämän tappamisen, vanhan tai nuoren, syntyneen tai syntymättömän. Egyptin kuningas käski tappaa kaikki syntyneet poikalapset, mutta kätilöt eivät suostuneet tottelemaan kuninkaallista käskyä ja Jumala siunasi heitä heidän myötätuntonsa ja rohkeutensa vuoksi (2 Ms 1). Ihmisen tappaminen ilman oikeutettua syytä on Raamatussa vakava rikos. Koska ihminen on Jumalan kuva, se on hyökkäys Jumalaa vastaan. Jumala ei suhtaudu siihen kevyesti (Ilm 2), eikä meidänkään pitäisi.

ERITYISIÄ ONGELMIA, JOITA TULISI AJATELLA

Muutamat erityiset ongelmat vaativat huomiota. Ensinnäkin, vakavasti vammautuneita lapsia ei ole oikeutta abortoida, koska he ovat vammastaan huolimatta ihmisiä. Ihmiselämää tulisi suojella, oli fyysinen vammautuminen miten vakavaa hyvänsä. Jos on väärin tappaa vammautuneita lapsia ja aikuisia, niin on väärin tappaa syntymättömiäkin.

Toiseksi, entä ne lapset, jotka ovat siinneet raiskauksen kautta? Raiskaus on yksi pahimmista loukkauksista, mitä ihminen voi kärsiä. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei ole mitään keinoa tehdä tapahtunutta tapahtumattomaksi. Lopettaessaan raskauden abortin kautta ihminen ei poista raiskausta. Raiskauksen uhri ei myöskään saa oikeutta kohdistamalla rangaistuksen syntymättömään lapseen. Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. Syyllisyys oman lapsen hengen riistämisestä, raiskauksen nöyryytyksen lisäksi, ei auta äitiä. Viattoman syntymättömän lapsen tappaminen on rikos. Miksi rankaisisimme viatonta raiskauksen tulosta? Rankaistaan syyllistä, raiskaajaa. Vaikka raiskauksen tuloksena tapahtuu erittäin harvoin hedelmöittyminen, niilläkin muutamilla lapsilla, jotka ovat syntyneet raiskauksen tuloksena, on oikeus elää. Heidätkin on tehty Jumalan kuviksi (Ps 139:13-16).Kolmanneksi, eikö naisella tulisi olla oikeus hallita omaa kehoaan? Vauva ei ole osa äidin kehoa. Se on erillinen ihmisolento, jolla on oma kehonsa. Äiti ruokkii vauva kohdussa, mutta onko äidillä oikeus lopettaa vauvan ruokkiminen sen syntymän jälkeen? Tämä olisi tappamista näännyttämällä. Samoin olisi syntymättömän lapsen ruuan saamisen katkaiseminen. Entä jos vauvan olemassaolo uhkaa äidin henkeä? Tässä kysymyksessä kristityt eroavat. Jotkut säästäisivät vauvan hengen, koska eivät saa tappaa, mutta he sallivat äidin kuoleman tässä tilanteessa. Monet ovat kuitenkin tätä vastaan, perusteenaan itsepuolustus. Heidän mukaansa äidillä on oikeus suojella elämäänsä sen uhkaajaa vastaan, vaikka toista ihmistä vastaan (2 Ms 22:2). Teknisesti tällainen teko ei olisi abortti, vaan tarpeellinen teko äidin elämän säilyttämiseksi, mikä johtaisi myös sikiön kuolemaan. Jotain lohtua voi olla siitä, että tällaisia tapauksia esiintyy hyvin harvoin. Viimeksi mainituissa kysymyksistä tekee vaikeita se, että on kyseessä kaksi ihmiselämää. Siten syntyy ristiriita molempien elämän säilyttämisintressien välille.

Lopuksi on tärkeää muistaa, että vaikeat poikkeustapaukset ovat erittäin harvinaisia. Kun esim. Suomessa nykyään tehdään n. 10.000 aborttia vuodessa, joukossa ei yleensä ole yhtään tällaista erityistapausta. Keskusteltaessa abortista tulisi ensiksi ratkaista asennoituminen niihin yli 99 % tapauksista, jotka eivät mitenkään ole luokiteltavissa poikkeustapauksiksi.

Leif Nummela