Adressi Suomen jalkaväkimiinojen säilyttämiseksi

Suomen armeijan miinoituksissa käyttämät säännöt tekevät miinojen käytöstä suhteellisen turvallista, kun taas muualla ei tälläisiä varotoimia harrasteta.

Ainahan kaikessa sotilaallisessa toiminnassa on vaaransa, mutta se on
suhteellista. Ja miinojen käyttö on suhteellisen turvallista sääntöjä noudattaen.

Miinakarttoja ei muualla välttämättä tehdä, jonka puuttuminen tekee raivaamisen äärimmäisen vaikeaksi, sekä vaaralliseksi.

Jonka takia jalkaväkimiinat on yleisesti katsoen pitäisi saada maailmasta pois.

Ja, kun miinakartat kerran ovat,
niin omat joukot voivat raivata miinat tieltään aika helposti nopeasti
esim. hyökkäystä tehdessä.

Suomessa käytettävät jalkaväkimiinat sisältävät metallia, mikä mahdollistaa niiden paikantamisen metallinpaljastimella.

Jolloin ne eivät jää kadoksiin sodan loputtua, eivätkä ole siten vaaraksi
siviileille, jotka liikkuvat, tai muuttavat kyseiselle alueelle.

Miinakenttää voisi sotilaallisesti verrata aitaan, jolla vihollisjoukot saadaan
omalta kannalta suotuisampaan paikkaan, sekä pidettyä vihollisjoukot pidettyä
poissa puolustuksen heikoista lenkeistä.

Miinakenttä on paikka, joka on kielletty vihollisilta hengen uhalla.
Kiväärit ja miehet eivät riitä samoissa määrin pysäyttämään hyökkääviä
vihollismassoja.

Miinakentät ovat merkittyjä, niin hyvin, ettei sinne vahingossa eksy ja niitä valvotaan.

Eikä miinat vahingoita ketään, jos kukaan ei hyökkää, johtuen asiallisesta
kartoituksesta, sekä mahdollistetusta miinan raivauksesta.



Meripioneeri Korhonen II/2001