EI tuulivoimaloita Kaskisiin

Tuulivoimakeskustelu käy kuumana ja se on ihan ymmärrettävää, koska kyseessä olisi ja on niin merkittävästä muutoksesta ihmisten ja eläinten asuin-, elin-, toiminta ja virkistysympäristön suhteen.
Itse en ole menettänyt uskoa oikeuteen ja sitä vahvisti tuore Vaasan hallinto-oikeuden päätös, jossa se kumosi Kurikan Santavuoren hankkeen.
Kun kyse tässä tuulivoima-aihepiirissä on mitä suurimmassa määrin bisneksestä ja myös vallan käytöstä valtavien alueiden osalta vuosikymmeniksi eteenpäin, on luonnollista, että vääntöä löytyy.
Tässä mielessä reaktio, mielipiteen ilmaisu ja vanhojen mantrojen toistaminen STY:n taholta oli täysin yllätyksetöntä ja odotettavissa (Ilkka 8.2.).
Valaistaanpa hieman tilannetta kansalaisille edes joltain osin:
Syksyllä 2013 käynnistettiin ns. melunohjeistamisprojekti, jonka rahoittajia olivat Energiateollisuus, Suomen Tuulivoimayhdistys (STY) ja Ympäristöministeriö (YM). Sosiaali- ja Terveysministeriötä (STM) ei tuohon sakkiin huolittu, vaikka STM:n vastuulle kuuluu maassamme meidän ihmisten terveys ja sisämeluasiat!
Tähän e.m. projektiin päädyttiin siksi, koska Energiateollisuus ja STY eivät hyväksyneet YM:n v. 2012 laatimia ohjeistuksia tuulivoimamelulle, vaan saivat siitä jatkuvia itkupotkuraivareita. YM on tästä johtuen ollut kovan paineistuksen kohteena koko viime vuoden. STM puolestaan vaatii 2 km:n vähimmäisetäisyyttä voimalan ja asunnon välille. Sekin on useissa tapauksissa täysin riittämätön etäisyys, pitää huomioida se, että Suomeen on rakenteilla käytännössä pelkästään isoja voimaloita (2-7,5 MW). Tanskassa voimaloiden keskikoko on 0,8 MW, Saksassa 1,1 MW. Energiateollisuus ja STY eivät missään nimessä halua tätä eurooppalaista, kasvavassa määrin käyttöön otettavaa vähimmäisetäisyysmallia käyttöön!
Suomi on ilmeisesti sittenkin pinta-alallisesti Viroa pienempi maa, koska Virossa vaaditaan voimaloille 1,5 km:n vähimmäisetäisyyttä, Iso- Britanniassa 2 km jne. Eikö Suomella ollut EY:n kautta EUvostoliittoon liittyessään koko ajan tavoitteena eurooppalaistua, avautua ja päästä pois neuvostoliittolaisesta, salailevasta ja jyräävästä päätöksentekokulttuurista?
Hienoa oli huomata, että Vaasan hallinto-oikeus on kartalla meluasioiden suhteen, jossa se peräänkuuluttaa meluongelmien todellisuutta. Onhan mm. EU:n ympäristömeludirektiivissä (2002/49/EY) kiinnitetty erityistä huomiota melun terveyshaittoihin. Lisäksi WHO:n ja EU:n selvityksissä melu on osoittautunut merkittävimmäksi ympäristötekijäksi, ihmisten terveyteen, pienhiukkasten jälkeen!
Pitkä altistus melulle on yksi verenpainetaudin, sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riskitekijöistä. (Suomen Lääkärilehti 2012: 36: 2445–2450).
Vaasan hallinto-oikeus osoitti tuossa Santavuoren päätöksessään, myös olevansa hyvin perillä ns. amplitudimodulaatiosta. Kyseinen hieno termi tarkoittaa melun ajallista vaihtelevuutta, joka nimenomaisesti tuulivoimaloille on ominaista. Tätä ei yleisesti ole missään mittauksissa haluttu ottaa huomioitavaksi, turbiinivalmistajien ja melumallinnusten mallinnuksissa. Erityisen huolestuttavaa ja käsittämätöntä on se, että tiettävästi em. melunohjeistamisprojektinkaan liittyvän tutkimuksen tuloksissa sitä ei ole huomioitu! Noihin vajaisiin mittaustuloksiin pohjautuva, koko valtakunnassa tuulivoimarakentamista ohjaamaan tarkoitettu meluohje on tulossa ulos jo kuluvan helmikuun aikana.
Amplitudimodulaatiokorjaus pitäisi ehdottomasti tehdä mittaustuloksiin ja se tarkoittaa käytännössä 5 dB:n lisäämistä mittaustulokseen.