Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#26867: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: tulin miettineeksi

Niin menikin, ja kuten melkein aina, myös uhkailuksi. Apua kiperässä paikassa voi etsiä muualtakin kuin tuosta ummehtuneen kirja katteettomista luopauksista kuolemanjälkeisestä elämästä.

Hei tätä en kyllä koe uhkailuksi.  Eräs syöpälääkärikin sitten harrasti samaa, kun neuvoi ihmisiä ajoissa tekemään elämässään tiliä,  sairasvuoteella se on vaikeaa.   Voi,  kyllä se on!   Sanon tämän syvältä,  syvältä huokaisten.  

Mutta silti en tahdo minkäänlaista painostuksenpoikastakaan tästä tehdä.  Sillä tavalla usko ei synny,  painakoon jokainen sen kaaliinsa !  Synnintunto,  silloin kun ihmisessä  jo työtään tekee Jumalan Henki,  syntyy sanan kautta.  Mutta olemme myös vastuussa siitä,  ettei lähimmäisemme paadu ainaisella samojen asioiden paukuttamisella.

Jumalan tykö tullaan hädässä,  mutta harvemmin synnin hädässä.  Se tulee vasta myöhemmin. Se tulee kuin sim-sala-bim!
No,  voinhan olla monen kohdalla väärässäkin.  Mutta jos syvennytte asiaan,  tuleeko täällä se rakkauden sisältö juuri ollenkaan esiin,  paitsi päivän sanassa.
Ja jättäisin mietittäväksi,  onko se aina Jumalasta,  vai mistä?  että vastaan tiukassa hengessä,  vaikka aivan totta puhunkin.  Ei se ole tähän asti kenenkään kohdalla tehonnut!  Melkein vaan ylläpitää myös tätä ilkeämielisten vastausten saantia.   Meiltäkään ei ennen uskoon tuloamme onnistunut näiden lauseiden kanssa,  vai mitä?  Oltaisko alotettu viäräst piäst? Kannattaisko vaihtaa
nauhaa?    Ihan hyvässä hengessä kuitenkin,  elekää loukkaantuko miulle!  Enkä ole näkemättä ja kokematta tämän palstan todellisuutta silti,  yst.hyvä!