Adressi Israelin tueksi!

Suomalaiset naiset intissä Israelin armeijassa

Jasmin Levit on kotoisin Helsingistä. Ruut Cohen kävi lukiota Vantaalla.

Jasmin Levit vastaa puhelimeen Tel Avivin läheltä Herzliyasta. Hänellä on lounastauko. Ympäriltä kuuluu hepreankielistä puhetta, vahvoja konsonantteja.

Levit puhuu puhelimeen suomea. Hän on 21-vuotias Suomen kansalainen. Hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä israelilainen, ja hän on asunut suunnilleen puolet elämästään Israelissa ja puolet Suomessa. Helsingissä hän kävi juutalaista koulua ja Länsi-Helsingin lukiota.

Sitten hän jätti lukion kesken ja lähti armeijaan. Israeliin.

Israelissa kaikki ovat asevelvollisia, myös naiset. Miehet käyvät armeijaa kolme ja naiset kaksi vuotta. Seitsemän kymmenestä miehestä valitsee asepalveluksen, naisista joka toinen - tarjolla on myös siviilipalvelus.

Monessa maassa, kuten Suomessa, naiset voivat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen, mutta Israelin puolustusvoimat on ainoa armeija, johon kutsutaan myös kaikki naiset.

Jasmin Levit oli 12-vuotias helsinkiläistyttö, kun hän päätti käydä armeijan isänsä kotimaassa. Hän halusi muuttaa takaisin Israeliin, jossa vietti lapsuutensa.

"Jos haluaa olla israelilainen, on hyvä käydä armeija. Kun hakee töitä, kysytään, mitä teit armeijassa."

Levitin koulutoveri Ruut Cohen teki saman havainnon, kun hän muutti Israeliin lukion jälkeen asuttuaan teini-ikänsä Suomessa. Hänenkin isänsä on israelilainen ja äiti suomalainen. Kolmesta sisaruksesta kaksi asuu Israelissa.

"Israelissa kaikki puhuvat armeijasta ja kokemuksistaan siellä. Jos ei ole käynyt armeijaa, jää ulkopuolelle", alikersantti Cohen sanoo puhelimessa - hän on parhaillaan jossain armeijan tukikohdassa Etelä-Israelissa.

"Tiesin aina, että tekisin armeijan. Se oli aina mun päässä."

Toinen maailmansota muutti Lähi-idän. Natsi-Saksan toteuttama kuuden miljoonan juutalaisen kansanmurha käänsi maailman myötätunnon juutalaisten puolelle. Satojatuhansia juutalaisia pakeni vainoa Raamatun maille. Kun Israel vuonna 1948 julistautui itsenäiseksi, ei sitä juuri jaksettu vastustaa, vaikka tiedettiin, että palestiinalaiset jäivät samalla ilman omaa maata.

Seuraavina vuosikymmeninä Israel kävi sotia joka suuntaan. Se puolusti aluettaan ja miehitti ja asutti lisää alueita perustamalla siirtokuntia. YK yritti puuttua tilanteeseen laatimalla päätöslauselmia, joita Israel rikkoi. Maailmaan oli syntynyt juutalaiskysymyksen lisäksi palestiinalaisongelma. Sitä on koetettu ratkoa nyt 65 vuotta.

Arabinaapureista vain Egypti ja Jordania ovat tehneet Israelin kanssa rauhansopimuksen. Libanonin ja Israelin välissä ei ole edes rajaa vaan niin sanottu sininen linja, jota YK valvoo.

Itsenäistymisvuonna 1948 perustettiin Israelin puolustusvoimat (IDF), johon Jasmin Levit ja Ruut Cohen yli puoli vuosisataa myöhemmin hakeutuivat, vapaaehtoisina Suomesta.

Siinä on ollut selittämistä suomalaisille kavereille.

"He eivät ole sanoneet hirveästi mitään. Mutta kyllä se oli heille aikamoinen shokki", Levit sanoo. "Kaksi vuotta!"

On pitänyt selittää, että Israelissa armeija on erilainen kuin Suomessa, varsinkin naisilla. "Duunissa Suomessa sanottiin, että miksi sä haluat mennä tappamaan palestiinalaisia lapsia. Sanoin, ettei se ole niin. Että tutki vähän asiaa ja perehdy siihen."

"Molemmin puolin on väärinkäsityksiä", Levit sanoo ja viittaa Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin. "Molemmat haluaisivat elää sovinnossa, mutta se on vaikeata. Ei siinä voi muuta kuin puhua. Ei mikään selviä muuten."

Hän kertoo, että armeija tekee myös hyväntekeväisyyttä. Hän oli mukana, kun israelilaiset sotilaat auttoivat palestiinalaisperheitä -Genesaretinjärven alueella.

Asepalvelus alkoi kolmen viikon alokaskoulutuksella. Levitille se oli järkytys.

"Yhtäkkiä annettiin ase, josta minä olin vastuussa. Jos se hukkuu, joudun vankilaan. Oli paljon perustreeniä, juoksentelua. Oli talvi ja tosi kylmä. Ei ollut kiva juosta sateessa viiden kilon aseen kanssa."

Tukikohta oli aivan Gazan palestiinalaisalueen pohjoispuolella. Juuri noina viikkoina Gazasta ammuttiin Israelin puolelle kymmeniä raketteja. Jotkin osuivat lähelle, mutta siihen tottui. Levit juoksi muiden kanssa pommisuojaan ja odotti, että vaara on ohi.

Alokasajan jälkeen hänestä koulutettiin muiden vapaaehtoisten opettaja. Hän kuvailee tehtäväänsä matkaoppaan työksi: hän opetti ulkomaalaisille tulokkaille sionismia ja terveystietoa ja kiersi heidän kanssaan eri puolilla maata. Monet uusista olivat tulleet Etiopiasta ja Venäjältä. Heille opetettiin, että Israelin armeijassa puhutaan vain hepreaa.

Lopulta kaikki oli kovin erilaista kuin hän oli kuvitellut. Israelin armeija huolehti ulkomaalaisista vapaaehtoisistaan kuin äidittömistä. He saattoivat asua kibbutsissa tai kaupungissa, saivat isäntäperheen, jonka luona ruokailla, vuokrarahaa ja suurempaa päivärahaa kuin israelilaiset varusmiehet. Jos piti hoitaa asioita, sitä varten sai vapaata.

"Oli vaikeita aikoja, jolloin oli ikävä perhettä. Silloin ajattelin, että miksi minä olen täällä. Että oliko se ihan järkevää."

Ulkomaalaiset vapaaehtoiset saavat kahden vuoden aikana kaksi kuukauden mittaista lomaa. Silloin voi matkustaa kotimaahan. Kun Levit saapui ensimmäiselle lomalleen vanhempiensa ja kolmen pikkuveljensä luokse, hän huomasi, että Suomessa kaikki oli ennallaan mutta hän oli muuttunut.

Nyt hän on muuttanut uuteen asuntoon Herzliyassa, käy töissä ja suunnittelee opintojen jatkamista. Suomeen hän tuskin palaa.

Naisia on kolmannes israelin armeijan sotilaista. Heitä on maa-, meri- ja ilmavoimissa, ja he voivat hakeutua lähes kaikkiin samoihin tehtäviin kuin miehet.

Ainakin teoriassa Israelin puolustusvoimat on maailman tasa-arvoisin armeija. Korkeimman oikeuden päätös on päästänyt naiset myös taistelutehtäviin, mutta vain kolme prosenttia naissotilaista on sitä halunnut.

Taistelujoukoissa naisten täytyy suorittaa kolmen vuoden asepalvelus, samoin kuin miesten, ja jatkaa reservin joukoissa 38-vuotiaiksi - siinäkin tapauksessa, että tulevat äideiksi. Ehdot ovat samat kuin miehillä.

Naisia on noussut yhä korkeampiin upseerintehtäviin. Puolet luutnanteista on naisia; everstiluutnanteista ja sitä korkeammista upseereista naisia on 13 prosenttia. Vuonna 2011 nimitettiin ensimmäinen naiskenraali. Vuoden 2006 Libanonin sodassa kaatui ensimmäinen naissotilas.

Kappaleessaan Tel Aviv, Tel Aviv Ultra Bra lauloi israelilaisesta lentosotanaisesta, joka jätti suomalaisen miehen pimeään yöhön huutamaan: Sabrani lausui: "Isänmaa kutsuu" / Ja heilautti kättään hyvästiksi / Israelin valtio / Tarkkaan valvoo kaikkea omaansa.

Armeija on rakentanut imagoaan kauniiden univormupukuisten tyttöjen avulla. Heidän kuviaan löytyy kasapäin verkon pin up -sivuilta. Tällaiset sotilaat ovat kaukana siitä uutisten kasvottomasta IDF:stä, joka kylvää pommeja Gazaan ja lanaa palestiinalaisten öljypuuviljelmät kumoon uusien siirtokuntien tieltä.

Jasmin Levit pääsi armeijasta äskettäin ja meni töihin. Ruut Cohenilla on asepalvelusta jäljellä maaliskuun 2014 loppuun. Alikersanttina hän kouluttaa uusia varusmiehiä, tyttöjä ja poikia, ja opettaa näille myös aseiden käyttöä.

"Huolehdin koko ajan sotilaistani. Välillä nukun kolme tuntia ja ehdin päivän aikana vessaan kahdesti. Se on rankkaa", Cohen sanoo.

Hän on yöpynyt erämaassa viikon ilman että pääsi suihkuun. Hän on tutustunut ihmisiin, joista uskoo saavansa elinikäisiä kavereita.

Ruut Cohen ei tiedä, palaako Suomeen. Vanhemmat toivovat sitä. Ensin hän aikoo mennä Israelissa töihin, ansaita rahaa ja matkustaa Etelä-Amerikkaan.



Valokuvaaja Adriana Dobrin opiskelee Pekka Halosen akatemiassa Tuusulassa. Hänen lopputyönsä käsittelee naisia Israelin armeijassa.

Lähde HS-kuukausiliite