Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Järkeä polttoaineiden verotukseen

On yleisesti hyväksytty tosiasia, että hiilidioksidin lisääntyminen ilmastossa nostaa sen lämpötilaa kasvihuoneilmiön avulla monine haittavaikutuksineen. Hiilidioksidipitoisuuden nousu on suoraa seurausta hiilen ja sen yhdisteiden poltosta.

Onkin merkillistä, että kivihiilelle ei ole määrätty mitään haittaveroa, vaan sen kulutus on noussut vuoden aikana 50 prosenttia. Hiilivedyt, polttoöljy, dieselöljy, bensiini ja nestekaasu ovat sen sijaan olleet säälimättömän verotuksen kohteena, vaikka niiden hiilidioksidia lisäävä vaikutus on suhteessa vähäisempi vedeksi palavan vedyn takia.

Kuinkahan kävisi, jos kivihiilelle määrättäisiin 50–70 prosentin haittavero? Nestemäisten hiilivetyjen käyttäjät ovat lisäksi pakkotilanteessa: hiilen käyttö ilmailussa on mahdotonta, tieliikenteessä hankalaa ja se onnistuisi vain laivoissa ja lämmityksessä.

Fossiilisilla polttoaineilla on kaksi muutakin pahaa vikaa: ne eivät uusiinnu eikä meillä niitä ole, vaan niitä täytyy tuoda.

Polttoainettahan meillä olisi omasta takaa: turve ja puu alkaen pinotavarasta, pienpuusta, hakkuu- ja sahausjätteistä ja kannoista. Kotimaisuuden lisäksi niillä on uusiutuvuuden etu. Poltetun tilalle kasvaa uutta, joka ottaa takasin hiilidioksidin. Tämän vuoksi niiden käyttöä pitäisi lisätä esimerkiksi tukien avulla, pienpuun raivauspalkkioin, haketustuella ja tukemalla pellettien tekoa ja käyttöä.

Näinhän on hiukan tehtykin, mutta tukia olisi korotettava sille tasolle, että metsänomistajan saama hinta kilpailisi tuontipuun kanssa ja kemiallinen metsäteollisuus joutuisi kilpailemaan pinotavarasta. Nythän metsän tuoton maksaminen on miltei yksin sahojen rasitteena.

Aivan käsittämätöntä järjettömyyttä on, että kotimaisen turpeen käyttöä verotetaan. Sen käyttöähän pitäisi tukea esimerkiksi. kivihiilen poltosta saadulla verolla. Turpeen käyttöä vastustaa vihreä luonnonsuojeluväki erilaisin verukkein.

Kun maamme pinta-alasta on kolmasosa suota, siitä voidaan huoletta säästää paras kolmannes suojeluun ja ottaa talouskäytön kannalta paras kolmannes talouskäyttöön nykyisen vajaan prosentin sijasta. Suomella on turpeessa enemmän energiaa kuin Norjalla Pohjanmeren öljyssä.

Monet pelkäävät vesistöön tulevaa humusta. Tässä olisi pysähdyttävä miettimään mitä humus on. Suossa se on maatumattomia pienhiukkasia, joka sopivalla tekniikalla saadaan kerättyä pois vesistöjä likaamasta. Suot eivät lopu, turpeenoton jälkeen kasvaa parissasadassa vuodessa uusi suo, vaikka ei tehtäisi mitään.

Puunpolttoa on vastustettu samanlaisin verukkein. Pitäisi rauhoittaa ikimetsiä. Komeitahan ne olisivat aikansa, mutta sitten puut kuolevat ja lahoavat. Ei oteta huomioon, että lahotessa syntyy sama hiilidioksidimäärä kuin poltettaessa, mutta lämpöhyöty jääkin saamatta.

Pelotellaan myös logistisilla ongelmilla. Rekkaralli tukkisi tiet Helsingin hiilivoimaloille. On kuitenkin yksinkertainen vaihtoehto: kaasutetaan puuhiili vesikaasuksi, joka sisältää häkää ja vetyä. Kaasu johdetaan Helsinkiin putkissa maaseudun lämpövoimaloista. Kulkeehan kaasu Siperiasta Saksaankin putkissa.

Päätoimittaja Lauri Kontro osui naulan kantaan vaatiessaan (MT 27.11.) maallemme energiaomavaraisuutta ja korostaessaan puun ja turpeen mahdollisuuksia, sillä muut keinot ovat rajallisia: ydinenergian vastustajia riittää: vesivoimaa ei paljon ole enää käytettävissä ja tuulivoimalat sekä aurinkopaneelit ovat kalliita. Tammikuun pakkasilla ei tuule eikä aurinko paista.

Hallituksen olisi pantava sotesotkut ja kuntakartat sivuun ja tarmokkaasti tartuttava energiaongelmiin.

Energiaomavaraisuuteen pyrittäessä korjaantuisi vaihtotase, paranisi työllisyys ja saataisiin metsien tuotto kohenemaan.



Panu Hakola

eläkeläisprofessori, MTK:n jäsen

Kuopio