Adressi Israelin tueksi!

Hyvät Take a Penin jäsenet!

Opettaja-lehden numerossa 46 (15.11.2013) oli EAPPI-vapaaehtoinen Mirva Heleniuksen juttu Länsirannalta. Jutussa näkyvät kaikki EAPPI-ohjelman ongelmat - se oli hyvin mustavalkoinen ja kirjoittaja oli täysin kritiikittä ottanut totena kaikki hänelle kerrotut asiat välittämättä tarkistaa asiaa muista lähteistä saati että olisi yrittänyt selvittää, miten konfliktin toinen osapuoli näkee tilanteen.

Opettaja-lehden juttu löytyy täältä:

http://content.opettaja.fi/epaper/20131115/22/index.html

Jutun kirjoittaja esittää kivien heittelyn pikkujuttuna. Autojen kivittäminen ei ole mitään vaaratonta lastenleikkiä. Viime aikoina ilmiöstä on tullut suorastaan epidemia, pelkästään kuluvan vuoden kolmena ensimmäisenä kuukautena näitä välikohtauksia oli lähes 1200, ja heinäkuussa palestiinalaisnuorten joukkiot heittivät israelilaisia siviilejä 52 kertaa palopommein ja kivittivät 246 kertaa - seurauksena 6 israelilaista loukkaantui. Kivien heittely aiheuttaa myös paljon aineellisia vahinkoja ja pelkoa teillä liikkuville. Syyskuussa 2011 palestiinalaisnuorten heittämät kivet aiheuttivat auto-onnettomuuden, jossa autoa ajanut israelilainen isä Asher Palmer ja hänen 1-vuotias pikkupoikansa kuolivat. Tämän vuoden maaliskuussa äiti ja hänen kolme pientä tytärtään loukkaantuivat vakavasti törmäyksessä, joka seurasi kivienheittelyä.1)

Jutussa esitettiin valheellinen väite, että kivien heittelystä voisi saada 20 vuoden vankeusrangaistuksen. Kivien heittelyyn osallistuneet nuoret ovat saaneet muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen vankeutta. Asher Palmerin ja hänen pienen poikansa kuolemaan johtaneen kivenmurikan heittäjä oli 25-vuotias mies, joka oli osallistunut samanlaisiin hyökkäyksiin ennenkin. Hän sai teostaan murhatuomion.

Kivien heittely ei ole mikään lasten oma keksintö. Se on järjestelmällisesti ohjattua ja kiihotettua toimintaa, ja tässä kohtaa pitäisi jokaisen ihmisoikeusaktivistin herätä kysymään lasten oikeuksien toteutumista. Lasten värvääminen ja kiihottaminen väkivaltaiseen toimintaan ei ole muuta kuin lapsisotilaiden käyttöä, joka on kansainvälisen oikeuden mukaan sotarikos. Jo ensimmäisen intifadan aikana palestiinalaisjohto (Fatah, PFLP, DFLP ja muut ryhmät) julisti: "Oi Palestiinan nuoret, Oi tulisten kivien heittäjät, uudet fasistit pakotetaan tunnustamaan faktat, jotka teidän raivokas kapinanne vahvistaa...Lisätkää populaarien välineiden käyttöä vihollisia vastaan alkaen pyhistä kivistä aina tulisiin molotovin cocktaileihin." 2)

Palestine Media Watch -järjestön sivuilla on paljon esimerkkejä uskomattomasta vihakiihotuksesta, jota palestiinalaisessa mediassa, lastenleireillä ja myös kouluissa suunnataan lapsiin ja nuoriin. Mm. Tulkaremissa Ikataban tyttökoulun facebook-sivuilta löytyy Hitler, joka julistaa: "minä olisin voinut tappaa kaikki maailman juutalaiset, mutta jätin joitakin, jotta tietäisitte, miksi tapoin heidät." Toisessa piirroksessa puu huutaa aseistetulle muslimille: "Oi muslimi, oi Jumalan palvelija! Minun takanani on juutalainen, tule ja tapa hänet!" Qalqiljan poikien ala-asteen facebook-sivuilla taas harjoitellaan kirjoittamaan eri kielillä "minä vihaan Israelia". Lastenleirejä nimetään itsemurhaiskijöiden kunniaksi, lasten televisio-ohjelmissa lapset lausuvat runoja, joissa kutsutaan "sotaan, joka tuhoaa sionistien sielut", joissa "Jerusalem ja joka tuuma maata vapautetaan lasten verellä" ja joissa juutalaisia kutsutaan sikojen ja apinoiden jälkeläisiksi; Fatahin facebook-sivuilla lapsi pitää rynnäkkökivääriä ja sanoo "äitini synnytti minut taistelemaan ja Fatah antoi minulle aseen" ja toisessa kuvassa äiti itse pukee itsemurhavyön lapsensa päälle ja kehottaa tätä suorittamaan tehtävän; YK:n rahoittama lasten ja nuorten Burj Luq luq -keskus kehottaa nuoria luopumaan tupakasta ja vaihtamaan sen aseeseen... 3)

Lukuisissa tapauksissa terrorijärjestöt ovat käyttäneet alaikäisiä lapsia hyökkäysten suorittamiseen. Esimerkiksi Ibrahimin moskeijan lähellä kuvatussa videossa näkyy, kuinka risteysalueella on useita kameramiehiä ja tunnistettuja fatahin miehiä odottamassa israelilaisen ajoneuvon joutumista väijytykseen. Alaikäiset lapset valmistautuvat hyökkäämään risteykseen ajavaa autoa päin isojen kivien kanssa. Tilanteesta saadut kuvat ovat sen jälkeen levinneet palestiinalaisilla ihmisoikeussivustoilla erilaisten juttujen kera - milloin lapset ovat olleet tulossa koulusta, milloin rukoilemasta moskeijasta, kun israelilainen on muka tahallaan ajanut heitä päin - näin tehdään "uutisia" pahoista siirtokuntalaisista. Kuka vastuullinen aikuinen toimii näin? Eikö jokainen, joka näkee lasten suunnittelevan jotakin noin vaarallista sekä itselleen että toisille, pysäyttäisi häntä? Sen sijaan nämä aikuiset odottavat kameroiden kanssa vieressä.4)

Vihakiihotuksen seuraukset ovat kammottavia. Sen uhreja olivat Itamarissa asuvan Fogelin perheen isä ja äiti, 11-vuotias Joav, 4-vuotias Isai ja 3-kuukautinen Hadas, joiden kotiin kaksi palestiinalaisnuorukaista (toinen alaikäinen) tunkeutuivat maaliskuussa 2011. He leikkasivat lasten kurkut auki ja puukottivat vanhemmat vuoteisiinsa. Perheestä selvisi hengissä kaksi nukkumassa ollutta pikkupoikaa, joita nuoret eivät löytäneet, sekä perheen 12-vuotias tytär, joka aamulla kotiin palattuaan löysi perheensä. Murhat suorittaneet serkukset saatiin myöhemmin kiinni, ja he eivät missään vaiheessa osoittaneet katumusta vaan ylpeyttä teostaan Myös palestiinalaisjärjestöt kutsuivat heitä "sankareiksi". Nämä järjestöt eivät ole ainoastaan vastuussa israelilaisuhreista vaan myös siitä, kuinka he turmelevat palestiinalaisnuorten elämän.

Rauhan este ei ole se, että palestiinalaisalueilla asuu myös juutalaisia - Juudean ja Samarian alueella heitä on asunut vuosisatoja ja asutus katkesi ainoastaan Jordanian miehityksen ajaksi (48-67). Vihaan kiihottaminen on pysyvä este rauhalle, ja ennen kuin se loppuu, alueluovutukset ovat erittäin vaarallisia nyt jo ääri-islamin kuohuttaman Lähi-idän ainoalle demokratialle, Israelille.

Kaiken kaikkiaan tässäkin raportissa näkyy koko EAPPI-ohjelman valuvika: sen vapaaehtoiset varustetaan palestiinalaisella tulkinnalla Lähi-idän historiasta ja nykytilanteesta, heidät viedään palestiinalaisalueille, jossa he ottavat kaiken kuulemansa kritiikittä totena, he eivät missään tilanteessa kuule konfliktin toisen osapuolen näkemyksiä. Siksi he eivät osaa kyseenalaistaa mitään, esimerkiksi: miksi palestiinalaisia suojaamaan riittää kokematon ja aseistamaton nuori suomalaistyttö, kun israelilaisia suojaamaan tarvitaan sotilaita? Miksi palestiinalaiset voivat käydä Israelissa ja juutalaiskylissä rauhassa, jos eivät itse käyttäydy aggressiivisesti, mutta juutalainen on hengenvaarassa eksyessään palestiinalaiskylään? Miksi Israelissa asuu Lähi-idän vapain ja koulutetuin arabiväestö, mutta palestiinalaisalueilla ei saisi asua yhtään juutalaista? Miten Israel voi luovuttaa puolustussodassa haltuunsa saamiaan alueita vastapuolelle, joka ei suostu solmimaan rauhaa eikä tunnustamaan Israelin olemassaoloa ja kasvattaa seuraavat sukupolvensa haaveilemaan Israelin tuhoamisesta?

Kaiken tämän seurauksena EAPPI-vapaaehtoisten jutuissa juutalaiset maalataan mustin värein ja palestiinalaiset esitetään täysin viattomina uhreina. Yritin joitakin vuosia sitten ehdottaa Kirkon ulkomaanavulle, että vapaaehtoiset vietäisiin edes yhdeksi päiväksi vierailulle siirtokuntaan kuuntelemaan, miten he näkevät tilanteen ja mikä on heidän kokemuksensa siitä. Ehdotus ei saanut minkäänlaista vastakaikua. Ei yksikään oikeudenmukainen ihminen hyväksyisi sellaista oikeudenkäyntiä, jossa vain toinen osapuoli saa puhua. Sananlaskun mukaan: oikeudessa aina ensin puhuva on oikeassa, kunnes tulee hänen vastapuolensa ja ottaa hänestä selvän.

Jutussa mainittiin, että EAPPI ei ota vastuuta Heleniuksen mielipiteistä. Opettaja -lehden pitää kuitenkin kantaa vastuu informaatiosta, jota se välittää suomalaisille opettajille. Lähettäkää omin sanoin palautetta opettaja-lehteen osoitteeseen:

opettaja@oaj.fi


Varpu Haavisto