naimalakko

#325: Yksi ääni meni muualle - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Lapsista ja avioitumisesta

”Mielipiteeni on selvä ja avioliitto on nimenomaan tunnetta.”

”Suurin syy, jonka takia vastustan avioliittolain muutosta on, että se on miehen ja naisen välinen liitto.”

Koko kysymys sukupuolineutraalista avioliitosta on sinulle näköjään siinä määrin keskustelun tuolla puolen oleva asia, että teemasta lienee turha jatkaa. Kysyttäessä perusteita sille, miksi vastustat nais- ja miesparien avioitumista, et joko anna mitään perusteita tai sitten kiistät, että jokin perusteesi olisi loogisesti sovellettavissa muihinkin kuin vain samaa sukupuolta oleviin pareihin (ja näillekin poikkeuksille saa turhaan kysellä perusteita). Ainoa argumenttisi on se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, minkä jälkeen sulkeudut kuoreesi ja käyt omituiseen siilipuolustukseen, jossa kantavana teemana on kiistää omista kommenteistasi loogisesti johdetut skenaariot. Tämä on huonoa keskustelua ja verrattavissa täysin niihin historiallisiin puheenvuoroihin, joissa omaan mutuun ja tunteeseen vetoamalla naisilta kiellettiin yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja etnisiltä vähemmistöiltä kansalaisoikeudet.

”Oma ja laissakin vallalla oleva ymmärrys avioliitosta on, että se on miehen ja naisen välinen.”

Miksi? Ai niin, sinullahan ei ollut tapana perustella kantojasi.

”Lisääntymisen avustaminen on äärettömän laaja käsite. Tuskin olet kätilöitä kuitenkaan kieltämässä? Pitäisin tärkeänä myös, että jos lisääntyvä pari ei saa yhteiskunnalta apua, edes läheiset voivat auttaa mm. hoitamalla lapsia kriittisinä viikkoina.”

Hah, hillitöntä. Koetapas kiemurtelun sijaan vastata kysymykseen. Tässä keskustelussa lisääntymisen avustamisella on viitattu johdonmukaisesti adoptioon ja hedelmöityshoitoihin, joita sinä olet ilmoittanut vastustavasi.

”Olisin ehdottomasti sillä kannalla, että nykylainsäädäntöä voi kehittää, mutta ensin on syytä tarkastella miltä kannalta.”

Niin ja mitä tämä tarkoittaa? Kielletään adoptio ja hedelmöityshoidot heteropareiltakin? Ai niin, sinullahan ei ollut tapana perustella kantojasi, joten nevermind.

”Lapsen inhimillisen hädän ollessa kyseessä lapsen etu tulee olla isän kuvitellun oikeusaseman edellä. Ei yhteiskunta ole perhe, jonka on otettava vastuu isän ratkaisuista, vaikka Portugalin ratkaisuista nyt otammekin yhteisvastuun. Ei yhteiskunta kykene ottamaan sitä rakkauden vastuuta, vaan rakkaus on inhimillinen tarve, jota lait ei pysty säätelemään.”

OK, mitä ilmeisimmin mielipiteemme menevät tässä asiassa täysin ristiin, enkä näe, miten tästä kannattaisi jatkaa enää keskustelua. Omasta mielestäni sukusolun luovuttaja ei ole isä, jolla ei ole minkäänlaista vastuuta soluistaan syntyvästä lapsesta. Mielestäni on lisäksi irvokasta puhua rakkauden vastuusta toisilleen täysin vieraiden ihmisten välisessä suhteessa. Sinun mielestäsi biologia tekee välittömästi autuaaksi ja synnyttää vieraiden ihmisten välille ylimaallisen ihanan rakkauden ja vastuunoton yhteyden, minusta taas ei.

”Mikä kurjuus mainitsemani toteamus on? Puolisoni on se, jota rakastan. Ei invaliditeetti ole kurjuus vaan yhteiskunnan määritelmä, joka hänen kohdallaan liittyy liikuntakykyyn. Itse kerroit puolisosi sukupuolesta, etkä ainakaan keskustelun pohjalta ole valmis hyväksymään sitä kurjuudeksi, mieti toinenkin hetki minkä takia ennen kuin määrittelet toisten kokemuksia kurjuudeksi. Kerroin esimerkin omasta elämästä, joka kuvaa kuinka hyvin tasapuolinen kohtelu toteutuu kenellä tahansa. Jos olisin jättänyt invaliditeetin mainitsematta, olisitko ymmärtänyt esimerkkiä?”

Ei hyvää päivää..

Kelataanpa taaksepäin. Kyse oli kaavakkeista, joita hedelmöityshoitoklinikat ja julkinen terveydenhoito täytättävät sukusoluluovuttajilla. Kirjoitin seuraavaa: "Niissä kaavakkeissa saisi tasapuolisuuden vuoksi olla myös kohta, jonka ruksimalla mies voisi kohdistaa sukusolunsa vain naispareille", johon vastasit, että ”Käsittäisin, että tuo on mahdollista. Ei tietääkseni ole kaavaketta, mutta vaikka sellainen on, isän kirjalliset ohjeet on se, joka ratkaisee, miten hänen sukusolujaan käytetään.” Kirjoitin sitten omaan kokemukseeni pohjautuen, että ”Avopuolisoni on munasolunluovuttaja ja hänen mukaansa homma on juuri naisparien sorsintaa tyrkyttävien lomakkeiden täyttelyä".

Tässä kohtaa keskustelu läksi mielestäni lievästi outoon suuntaan, sillä kirjoitit seuraavasti: ” Puolisoni on invalidi ja monesti tulee vastaan tilanteita, joissa hänen liikkumiskykyä ei ole ajateltu tai invalideille on mietitty joku liuska, joka on auratun lumikasan alla tai kulkee takahuoneiden läpi, jossa käytäville on kasattu romua niin paljon, että pyörätuolilla ei pääse siirtelemättä esteitä. Kerran yksi helsinkiläinen täti osoitti mieltään, kun pysäytimme auton oven kohdalle, jotta vaimo pääsisi pyörätuoliin ja sisään. Se helsinkiläinen täti olisi rattia kääntämällä voinut ajaa toista reittiä, mutta sen sijaan hänen piti tulla huutelemaan, että on päästävä ohi. Hänellä ilmeisesti ei ollut kiirettä, kun kääntämällä auton olisi päässyt sadan metrin päästä toista reittiä. Kyllä hän pääsi siitä ohi, kun olin saanut vaimon sisälle.”

Minusta vastaus oli kummallinen. Mitä relevanssia kirjoituksella oli? Vastasin blaastiin näin: ”Onko tämä jokin kurjuuskilpailu? Viestini terä ei käsitellyt puolisoani. Pitäisikö ylläolevasta vastauksesta päätellä, että elämä on epäoikeudenmukainen paikka ja että ei asioille pidä tai edes kuulu tehdä mitään? Ilmeisesti Suomen ei esimerkiksi pidä missään nimessä ratifioida YK:n yleissopimusta vammaisten oikeuksista tai rakentaa pyörätuoliluiskia. Samalla logiikalla eduskunnan ei myöskään tule hyväksyä nais- ja miesparien avioitumista vaan ylläpitää nykyistä parisuhdeapartheidia vailla järkeviä perusteita.” Päädyit sitten kommentoimaan vain ja ainoastaan kappaleeni ensimmäistä lausetta, ja vastaukseni fokus ja pointti jäi vaihteeksi kokonaan käsittelemättä.

”Kerroin esimerkin omasta elämästä, joka kuvaa kuinka hyvin tasapuolinen kohtelu toteutuu kenellä tahansa. Jos olisin jättänyt invaliditeetin mainitsematta, olisitko ymmärtänyt esimerkkiä?”

Tätähän juuri käsittelin edellisessä viestissäni, siis siinä, jota sinäkin voit mainiosti kommentoida sitaattitoiminnon avulla? Onko tahallinen väärinymmärtäminen ja tunteenomainen paatostaminen jotenkin toimiva keskustelutapa? Jos ja kun haluat esimerkin kautta herättää yleisempää keskustelua yhteiskunnallisista epäkohdista ja vähemmistöryhmien tilanteesta, niin sitten varmaan kommentoit viestini niitä kohtia, joissa teemaa käsittelen? Jos taas vastaamattomuutesi johtuu siitä, että et ole edellisessä kappaleessani esittämien kysymystenasettelujen kanssa samaa mieltä, niin sitten varmaan kerrot nyt reippaasti, että mitä mahdoit pyörätuoliesimerkilläsi hakea takaa.

”Suurin syy, minkä takia en perhelain alle homoliittoa hyväksy johtuu käsityksistäni ja omasta mielestäni valistuneista ennakkoluuloistani useiden homomiesten vanhemmuutta kohtaan. Lasta ei tule asettaa aikuisten hedonismin uhriksi ja lapsen edun on tultava ensin.”

Selvä, eli puhtaalla mutu-pohjalla ja perstuntumalla mennään. Eipä siinä sitten mitään, toivottavasti yhteiskunnalliset päättäjämme eivät kuitenkaan perusta ratkaisujaan sinun laillasi pelkkiin omiin nurkkakuntaisiin näkemyksiinsä, vaan hyödyntävät esimerkiksi faktat ja muut tutkimustiedot. Valistuneilla ennakkoluuloilla perusteltiin vielä aivan hetki sitten, että vammaiset ihmiset eivät ole kelpoisia vanhemmiksi tai täysivaltaiseksi yhteiskunnan kansalaisiksi, minkä vuoksi heitä pakkosterilisoitiin, suljettiin mielisairaaloihin kuolemaan ja vietiin äänioikeus – kaikki sellaisia asioita, joita nykypäivän yhteiskunnassa kummaksutaan ja hävetään. Mutta sinun mielestäsihän omat käsitykset ja valistuneet ennakkoluulot ovat päteviä perusteita puuttua toisen ihmisryhmän asemaan. Olemme siis tästäkin eri mieltä.