Vesistöjen puolesta - Stop Talvivaara

Olipa kerran kylän keskellä järvi, matalahko ja kalaisa. Elettiin jälleenrakennuksen aikaa, peltomaata raivattiin soilta ja metsistä. Kylän isännät kokoontuivat pohtimaan järven suomia mahdollisuuksia viljelymaan lisäämiseksi. Jos järvenpintaa laskettaisiin tiettyyn rajaan asti, raivattavaa lisämaata saisi moni rantaan ulottuva tila.
Yksi isännistä, viisas ja arvossa pidetty, vastusti hanketta voimakkaasti. Varmasti heitä oli enemmänkin. Tarina ei kerro, vaikuttiko asiassa se, että miehen oma ranta oli paikoin kallioinen, mutta lopullisessa päätöksenteossa esitys järven pinnan laskemisesta hylättiin ja nyt jälkipolvien aikaan järvi on edelleen kylän sydän ja sen rannoilla virkistäytyvät yhä uudet sukupolvet.
Olisiko maanomistajien ja entisten uudisraivaajien lasten ja lastenlasten etelää myöten herättävä yhdessä puolustamaan tätä maata, josta on aikanaan maksettu kova hinta? Kaivosrekisterin karttapalvelun karttakuvat kertovat karua kieltään tulevaisuudesta. Uraaninlouhinnan pilaama maa ja vesistö on arvoton.