naimalakko

#324: v ronski - sannavain: parisuhde tarkoittaa, mitä haluamme sen tarkoittavan

”Toisin kuin väität, minun ei tarvitse vakuuttaa lainsäätäjää siitä, että nuo käsitteet eivät vakiintuneesti sisällä vaan siitä, että niiden ei ole johdonmukaista sisältää - tässä on selvä ero. Ja näinhän asia on, jos seksuaaliseksi elementiksi lasketaan myös homoyhdyntä, josta ei lapsia voi syntyä.”

Niiden ei ole johdonmukaista sisältää? Johdonmukaista suhteessa mihin? Mikä on vertailukohta? Ei kai vaan se väsähtänyt biologinen perusteesi? Parisuhteeseen liitetään johdonmukaisesti jonkinlainen oletus suhteen seksuaalisesta ulottuvuudesta, eikä tuo ulottuvuus ole riippuvainen lisääntymisestä. Jos haluat operoida oman teoriasi puitteissa, koeta kirjoittaa se reippaasti auki. Oma käsittelyni nojautuu voimassa olevaan oikeuteen, jonka perusteella oletan, että myös vastauksesi perustuisi juuri tähän eikä omiin konstruktioihisi. Yritetään siis uudestaan: sinun tulee vakuuttaa lainsäätäjä siitä, että parisuhteen, aviollisen yhteiselämän, puolison ja muiden edellisessä viestissäni mainitsemien käsitteiden merkityssisältöön ei yhtäkkiä luetakaan seksuaalista elementtiä. Voit aloittaa esimerkiksi referoimalla oikeuskirjallisuutta, jossa todettaisiin esimerkkeihin nojautuen, että parisuhteella ei tarkoiteta intiimisuhdetta, vaan että parisuhteella voidaan viitata ongelmitta muun muassa siskon ja veljen väliseen suhteeseen. Tällöin voisin käydä kanssasi keskustelua faktoista, eikä niinkään omista kuvitelluista vaihtoehdoistasi parisuhdelainsäädännön sääntelykohteiksi ja perusteiksi.

”Vai miksi ja millä perusteella nuo mielestäsi pitäisi tai olisi hyvä rajata yhdyntää harrastaviin? En kertakaikkiaan ymmärrä logiikkaasi?”

Se ei ole minun logiikkaani, vaan lainsäätäjän, jonka julkituotuna tavoitteena on avioliitto-, avoliitto- ja parisuhdesääntelyä antamalla pyrkiä suojaamaan ainoastaan parisuhteeseen eli vakiintuneeseen sukupuolisuhteeseen perustuvia suhteita.

”Se, että yhteiskunta on vakiintuneesti liittänyt perinteiseen avioliittoon (hetero)seksuaalisen elementin, ei ole käypä perustelu sille, että laajennetussa avioliitossa pitäisi olla jokin seksuaalinen elementti.”

Parisuhdelainsäädännön sääntelykohde on parisuhde. Yhteiskunta liittää avioliittoon seksuaalisen elementin, koska avioliittolainsäädäntö kohdistaa oikeusvaikutuksensa parisuhteeseen eli kahden ihmisen väliseen intiimisuhteeseen, jolla puolestaan on vakiintunut merkitys yhteiskunnallisessa kielenkäytössä. Parisuhde eroaa muista ihmissuhteista juuri siihen totunnaisesti liitettävän seksuaalisen ulottuvuuden takia. Ehdotetun sukupuolineutraalin avioliittolain sääntelykohde on parisuhde. Laki rekisteröidystä parisuhteesta sisältää oikeusohjeet kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteesta, ja myös tällä parisuhteella on sama vakiintunut parisuhteen merkityssisältö. Oikeusjärjestelmästämme on jo nyt tulkittavissa ja suoraan luettavissa tämä näkemys parisuhteesta, vaikka mitään sukupuolineutraalia avioliittolakia ei ole edes säädetty.

Parisuhde saa saman sisällön parisuhteen osapuolista riippumatta. Jos veli ja sisar ilmoittavat, että heidän välillään vallitsee parisuhde, yhteiskunta olettaa, että näiden ihmisten välillä harjoitetaan seksuaalista kanssakäymistä tai toteutetaan seksuaalisuutta jollakin muulla tavalla, sillä parisuhteella viitataan totunnaisesti kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaan kahdenväliseen suhteeseen. Lähisukulaisten välisiin sukupuolisuhteisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa lähtökohtaisesti kielteisesti. Aikuisenkin veljen ja sisaren välinen sukupuoliyhteys on kielletty. Tällaisen parisuhteen virallistaminen parisuhdelainsäädännön keinoin ei ole mahdollista, vaikka osapuolet sitoutuisivat olemaan harjoittamatta sukupuoliyhteyttä, sillä käsitteiden tasolla avioliitosta seuraa laillistettu seksuaalinen suhde.

Jos lähisukulaisuuden poissulkevia estepykäliä ei olisi, lainsäätäjä tosiasiallisesti kannustaisi kansalaisia insestiin, joka puolestaan tuomitaan jyrkästi. Sääntelyn systematisointi parisuhteen käsitteen avulla auttaa hahmottamaan kieltonormin taustalla vaikuttavaa logiikkaa. Lukemalla parisuhdelakeja voidaan todeta lainsäätäjän eksplisiittinen tahto siitä, että biologinen lähisukulaisuus aiheuttaa ehdottoman avioesteen. Miksi näin on? Tarkastelemalla avioliittolain esitöitä voidaan selvittää lainsäätäjän ratkaisun perusteita. Hallituksen esityksessä todetaan muun muassa, että erittäin voimakkaat eettiset perusteet puoltavat sitä, että avioliitto sisarusten ja puolisisarusten kesken sekä suoraan etenevässä ja takenevassa polvessa olevien sukulaisten kesken ehdottomasti ja ilman poikkeusta kielletään. Lisää johtoa avioesteen perusteista saadaan toisaalta lainsäädännöstä, nimittäin rikoslaista, joka käsittelee lähisukulaisten välistä sukupuoliyhteyttä koskevaa ongelmakenttää suhteellisen kattavasti.

”Edelleen käypä perustelu ei ole se, että viimeaikaisissa parisuhdelakiin ja avoliittosäännöksiin liittyvissä keskusteluissa joku on sanonut jotakin. Oletko tästä eri mieltä?”

...

Kuka siis tarkalleen ottaen saa sanoa jotain? Mitä saa sanoa? Sinulle mieleisiä kantoja?

Olen viitannut teemaan liittyvien asiakokonaisuuksien ympärillä käytyyn oikeudelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ja pyrkinyt siten kytkemään sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevan tarkastelun osaksi laajempaa parisuhde- ja perheoikeudellista järjestelmää. Tältä pohjalta olen pyrkinyt tulkitsemaan sääntelyn tarkoitusta ja pohtinut sen mahdollista kehittämistä. Käsitykseni mukaan sukupuolineutraali avioliittolakikaan ei synny tyhjästä tai tyhjiöön. Oikeusjärjestyksen (tässä: parisuhdelainsäädännön) tulkinta edellyttää, että tulkintakannanotot voidaan perustella johdonmukaisella tavalla systematisoituun oikeusjärjestykseen viitaten. Minkälaisiin kantoihin teeman juridinen tarkastelu saadaan siten mielestäsi kiinnittää? Kun ”joku on sanonut jotain”, se ”jotain” on poimittu muun muassa erilaisista hallituksen esityksistä, kansanedustajien lakialoitteista, eduskunnan täysistuntojen ja valiokuntien pöytäkirjoista, ministeriöiden työryhmien muistioista ja muista relevanteissa lainvalmisteluasiakirjoista sekä oikeuskirjallisuudessa kehitetyistä systematisoinneista ja perustelluista kannanotoista. Olen naiivisti kuvitellut, että lainsäätäjän tahtoa ja kulloisenkin sääntelyn tarkoitusta ja yleisempää merkitystä voitaisiin lähteä selvittämään lainsäädäntöprosessissa esitetyistä näkemyksistä, mutta ilmeisesti ainoat vahvat tai ainakin sallitut oikeuslähteet ovat sinun mielestäsi perstuntuma, fiilikset, mutu ja makuseikat.

”Voisihan yhtälailla sanoa, että avioliittoja koskeva sääntely rakentuu avioliitoille, joilla puolestaan on vakiintunut merkityssisältö.”

Ymmärtänet, mikä ero on lauseilla ”avioliittoja koskeva sääntely rakentuu parisuhteille” ja ”avioliittoja koskeva sääntely rakentuu avioliitoille”.

”Ehdotettu sukupuolineutraali avioliittolaki on tarjoamassa keinotekoista parisuhteen käsitettä lain säädännön pohjaksi nähdäkseni ilman hyväksyttäviä perusteluita - -”

”riittää, että kuvattu ihmisryhmä voi rekisteröidä suhteensa ’parisuhteena’, siis että ei oteta käyttöön sitä ’parisuhteen’ suppeaa määritelmää, johon olet jostakin syystä halunnut rajautua ja näin sen ulkopuolelle jääviä syrjiä.”

Ahaa, eli tunnistat kuitenkin parisuhteen käsitteen ja sillä on sinulle jokin tietty merkityssisältö. Miten siis määrittelet parisuhteen? Kysyin tätä jo aikaisemmin, muttet yllättäen vastannut. Mitä tarkoittaa suppea määritelmä? Entä parisuhde laajasti ymmärrettynä? Kun otetaan huomioon, että kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välinen parisuhde on parisuhdekäsitteenä mielestäsi keinotekoinen, voidaan ehkä alustavasti päätellä, että pidät hyväksyttävänä parisuhteen määritelmänä vain sellaista, johon liitetään jonkinlainen lisääntymisbiologiaa painottava lisäedellytys. Jos biologisesta perusteesta ponnistavan argumentointisi tavoitteena on järjestää ihmisten väliset suhteet yhteiskunnassa lisääntymisbiologiaan perustuen, niin eikö perimmäisenä tarkoituksenasi silloin ole määritellä seksuaalisuus ensisijaisesti lisääntymisseksuaalisuudeksi á la Texas?

Viimeistään parisuhdelain säätämisen myötä Suomen lainsäädäntö ei enää katso, että parisuhteeksi määrittyäkseen kahden ihmisen välisen intiimisuhteen olisi oltava 1) heteroseksuaalinen saati 2) biologisia jälkeläisiä potentiaalisesti tuottava. Parisuhdesääntelyä luonnehtii nykyään käsitys sukupuolineutraalista parisuhteesta. Avoparin eli avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän parin voi avoliittolain säätämisen myötä muodostaa niin samaa kuin eri sukupuolta olevat avopuolisot. Laki näkee sekä samaa että eri sukupuolta olevien parien parisuhteet siten samanarvoisina. Homoseksuaalinen suuntautuneisuus nähdään heteroseksuaalisuuteen nähden tasavertaisena tapana toteuttaa seksuaalisuuttaan. Myös avioliittoa ja rekisteröityä parisuhdetta koskevat pitkälti yhteneväiset oikeusohjeet.

”- - minkä syrjivät seuraukset ovat välittömästi nähtävissä: esim. siskosparilta kiellettäisiin oikeus adoptioon mutta miesserkuksilta ei (koska miesserkusten yhdyntä on hyväksyttyä mutta siskosten ei).”

Yhdyntöjen ja sisarusparien lainsäädännöllisen aseman ympärillä pyörivän pseudonärkästyksesi seuraaminen jaksaa elähdyttää päivästä toiseen. Ihmettelen kuitenkin esimerkkiäsi serkuksista. Serkusten välinen sukulaisuussuhde ei nytkään muodosta avioliiton tai parisuhteen rekisteröinnin estettä. Serkkuus ei ole lähisukulaisuutta juridisessa mielessä. Kanta näkyy myös perintökaaressa, jossa lakimääräisen perillispiirin raja asetetaan serkusten kohdalle siten, että serkut eivät peri. Esimerkkisi voisi asiasisällön muuttumatta siten mainiosti kirjoittaa seuraavanlaisesti: ”esim. siskosparilta kiellettäisiin oikeus adoptioon mutta toisilleen sukua olemattomalta heteroparilta ei (koska sukupuoliyhteys heterokumppaneiden kesken on hyväksyttyä mutta siskosten ei)”.

”Jos sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat operoivatkin - sinun sanoin - nykymuotoisen parisuhdesääntelyn antamassa viitekehyksessä - -”

Niin, minun sanoin. Valitettavaa, että luottamuksesi on tuolla tolalla. Ei varmaan auta muuta kuin uskoa minua, vaikka kaikkien havaittavissa oleva tosiasiahan on se, että punaviherstalinistit pyrkivät piiloagendansa mukaisesti sallimaan aivan kaikenlaisten suhteiden virallistamisen. Uskokaa pois, sukupuolineutraalia avioliittolakia ajavat henkilöt kannattavat oikeasti pedofiliaa, polygamiaa ja ruumiisiin sekaantumista, ja on vain ajan kysymys, milloin vihreät alkavat vaatia vauvojen raiskaamissuhteita kelpoisiksi parisuhteiksi. Vauvojen raiskaamisen kieltäminen olisi epätasa-arvoista ja sotisi liberaalia moraalia vastaan. Kyllä, kannattaa olla alati valppaana: tiedä mitä ne sukupuolineutraalin avioliiton oikeasti kannattavat.

”- - he tekevät sen nähdäkseni ilman hyväksyttäviä perusteita ja vastoin niitä periaatteita, jotka ovat kuitenkin auki kirjoittaneet (yhdenvertaisuus, tasa-arvo, liberaali moraali yms.), siis epäjohdonmukaisesti ja jopa älyllisesti epärehellisesti.

Avioitumisen myös nais- ja miespareille mahdollistava avioliittolaki on linjassa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaateiden kanssa ja vie loppuun sen johdonmukaisen linjan, jota samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteiden sääntelyssä on parisuhdelain säätämisen jälkeen harjoitettu.
Sukupuolineutraalin avioliittolain säätäminen ei vaikuttaisi avioesteluetteloon. Avioliittoon aikovien läheinen sukulaisuussuhde pysyisi ehdottomana avioesteenä aivan kuten se on pysynyt jo vuosisatoja.

Puhuessasi yhdenvertaisuudesta ja syyttäessäsi minua myöhemmin tekstissäsi syrjiväksi sivuutat sujuvasti kaikki ne perusteet, jotka olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miksi lainsäädäntö, yhteiskunta tai minä itse en näe muun muassa perusoikeusjärjestelmän kannalta ongelmallisena sitä, että lähisukulaiset eivät voi avioitua keskenään. Rutiininomainen kommenttieni sivuuttaminen ja saman virren toistaminen ovat mielestäni varsin huonoa argumentointia. Lainaan siis jälleen kerran lyhyesti jo aiemmin kirjoittamaani, vaikken uskokaan, että ottaisit tästäkään onkeesi; todennäköisesti syytät minua taas seuraavassa viestissäsi siitä, että syrjin sisaruspareja täysin ilman hyväksyttäviä perusteita ja yleisesti hyväksyttyjä periaatteita:

”perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Yksityiselämän piiriin katsotaan kuuluvaksi paitsi perhe-elämä myös muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään.”

”Yleisen syrjintäkiellon mukaan ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan muun muassa henkilöön liittyvän syyn perusteella ilman hyväksyttävää perustetta. Tällaisia kiellettyjä syitä ovat esimerkiksi sosiaalinen status, siviilisääty, seksuaalinen suuntautuminen tai vaikkapa ammattiyhdistystoiminta. Jos rajoituksille ei voida osoittaa rationaalista perustetta – yleensä jotain yhteiskunnallista intressiä – oikeutta ei voida rajoittaa. Väitteesi, jonka mukaan pidät viime kädessä makuasiana sitä, mille ryhmille annetaan mitäkin oikeuksia, on ainakin perusoikeusjärjestelmässä virheellinen.  Insestisten parisuhteiden virallistamista vastaan puhuvia perusteita on käsitelty edellä ja niiden painokkuutta voi verrata perustuslakivaliokunnan muotoilemiin perusoikeuksien yleisiin rajoitusperusteisiin, so. kriteereihin, joiden vallitessa esimerkiksi lähisukulaisten oikeutta solmia keskenään avioliitto voidaan rajoittaa.”

Perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan jokaisella on esimerkiksi oikeus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Tähän perusoikeuteen on puututtu rikoslain kriminalisoinnilla, joka kieltää sukupuoliyhteyden lähisukulaisten kesken. Samoin kansainvälisissä sopimuksissa turvattua oikeutta solmia avioliitto ja perustaa perhe on lähisukulaisten osalta rajoitettu parisuhdelainsäädännössä. Yhteiskunta voi tiettyjen hyväksyttävien kriteerien täyttyessä rajoittaa yksityiselämän suojaa. Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää kattavan listan tällaisista perusteista. Insestisten suhteiden kiellon kohdalla sovellettaviksi voivat tulla esimerkiksi yleisen turvallisuuden suojaaminen, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estäminen, terveyden ja moraalin suojaaminen ja muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaaminen.

Edellinen oli lyhyt diskurssi perus- ja ihmisoikeuksiin. Erityisiä täsmällisesti argumentoituja perusteita lähisukulaisten välisen sukupuoliyhteyden kieltämiselle ja lähisukulaisuuden muodostamalle avioesteelle on aiemmissa kirjoituksissa esitetty sivukaupalla ja oletankin, että kommentoit ensi hätään vaikka niitä. Kirjoitan sen jälkeen mielelläni lisää.

”iv) Sukulaisparin parisuhde nähdään haitallisena.”

”Jos kohdalle (iv) oli vielä jokin muu mielestäsi hyväksyttävä peruste premissien (ii) ja (iii) lisäksi, niin kerrothan pois.”

Kuten huomaat, olen kertonut ja kerron tässäkin viestissä. Mielenkiintoisempaa olisi kuitenkin kuulla oma kantasi sukulaisparien parisuhteen luonteesta. Millaisena näet tällaisen suhteen? Voidaanko siihen kohdistaa jonkinlaisia rajoituksia? Millä perusteella rajoitukset tehdään? Ymmärrettävästi vaikenit aiheesta sen jälkeen, kun vaihtoehtosi A tuekseen tarvitsema biologiaan nojautuva avioestekonstruktio suli pois. Minkä näet lähisukulaisia koskevien avioesteiden tarkoituksena? Kuten edellisestä viestistäni voi lukea, syyt laajennetun insestitabun ylläpitoon eivät nykyisellään palaudu lisääntymisbiologiaan. Miten tämä seikka vaikuttaa näkemykseesi avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen luonteesta, niihin kirjatuista avioesteistä ja tiettyjen avioesteiden ja rikoslain säännösten välillä olevasta selvästä yhteydestä? Mitä biologisen perusteen puuttuminen avioesteluettelon taustalta tarkoittaa vaihtoehto A:n kannalta?

”en näe perustetta sille, miksi kyseessä ei muka olisi parisuhdelainsäädännön keinoin toteuttava järjestely - riittää, että kuvattu ihmisryhmä voi rekisteröidä suhteensa ’parisuhteena’, siis että ei oteta käyttöön sitä ’parisuhteen’ suppeaa määritelmää, johon olet jostakin syystä halunnut rajautua ja näin sen ulkopuolelle jääviä syrjiä.”

Näkisin, että ainoa suppea parisuhdekäsitys tässä keskustelussa on oma näkemyksesi, jossa parisuhde rajoittuu lähinnä potentiaalisten biologisten jälkeläisten tuottamiseen tarkoitetuksi lisääntymissuhteeksi. Huomautan myös, että minä en suinkaan ole vastuussa parisuhdekäsitteen mielestäsi suppeasta määritelmästä, vaan ympäröivä yhteiskuntamme. Parisuhteella tarkoitetaan sanakirjamääritelmän mukaan kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta. Olet ilmeisesti ainoa ihminen, jolle on luontevaa puhua esimerkiksi päiväkoti-ikäisen lapsen ja aikuisen välisestä parisuhteesta, koska sinun mielestäsi parisuhteen käsitteseen ei liity mitään seksuaalista elementtiä.

Ideaalitilanteessasi lainsäätäjä ilmeisesti ohjaisi parisuhdelainsäädännöllä aivan kaikenlaisia ihmisten välisiä suhteita, eikä vain ”suppeasti” intiimisuhteeksi määriteltyjä parisuhteita, kuten nykyään on asian laita. Avioliitto- ja parisuhdelain sääntelykohteiksi tulisivat esimerkiksi kimppa-asunnossa elävän veljen ja siskon suhde, kommuuni- tai muuta kollektiivista asumista harjoittavien opiskelutovereitten väliset suhteet, iäkkään sukulaisen ja tämän omaishoitajan välinen suhde, ystävysten suhde  ja alivuokranantajan ja alivuokralaisen välinen suhde. On kiehtovaa, miten eri lailla hahmotat parisuhteen, avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen sisällön, kun useimmat ihmiset kykenevät kuitenkin erottamaan parisuhteen muista merkityksellisistä ihmissuhteista; onhan parisuhdekäsitteen sisältö jokseenkin kulttuurinen itsestäänselvyys.

”Vaikka parisuhde yleiskielessä saattaa joidenkin mielissä sisältää seksuaalisen ulottuvuuden, ei siitä seuraa, että niin rajattu parisuhteen käsite olisi hyväksyttävä tai sopiva lainsäädännöllisesti: ajateltu avioliittolaki säätelee asioista, joissa sukupuoliyhdyntä ei ole millään muotoa määrittelevä tekijä (ei faktuaalisesti eikä loogisesti). Siksi premissi (ii) on perusteeton.”

Faktuaalisesti kyse on parisuhteiden sääntelystä. Kulttuurissamme omaksuttu parisuhde synonyyminä intiimisuhteelle on omaksuttu myös lainsäädännössämme. ”Ajateltu” eli sukupuolineutraali avioliittolaki sääntelee edelleen parisuhteita. Sääntelykohde ei muutu koskemaan esimerkiksi vanhemman suhdetta lapseensa, koiranomistajan suhdetta lemmikkiinsä tai samassa huoneistossa asuvien opiskelijakaverusten suhdetta, vaan pysyy parisuhteena. Jos katsot, että parisuhteisiin perustuva parisuhdelainsäädäntö ei ole hyväksyttävissä lainsäädännöllisesti, ehdotan, että pyrit vaikkapa ajamaan yhteiskunnassa läpi ajattelumallin, jossa keiden tahansa ihmisten välillä voi vallita parisuhteeksi kutsuttava ihmissuhde.

Parisuhdekriteerin uudelleenmäärittely saattaa osoittautua haastavaksi kun muistetaan, että lainsäätäjä olisi halutessaan voinut huomioida myös sukulaisten väliset parisuhteet uudessa avoliittolaissa. Lain rakenne ja sen oikeusvaikutukset vihjaavat siihen, että laki näkee avoliiton luonteeltaan korostetun varallisuusoikeudellisesta näkökulmasta. Silti se kategorisesti sulkee lähisukulaiset soveltamisalansa ulkopuolelle.

”erimielisyyttemme keskittyy siihen kysymykseen, onko parisuhdelakien kohteeksi perustelua ottaa vain parit, jotka tyypillisesti harjoittavat keskinäistä yhdyntää yhteisasumisen ja elämänkumppanuuden lisäksi, ja siten rajata ulkopuolelle parit, jotka "ainoastaan" asuvat yhdessä ja ovat elämänkumppanuksia.”

Kuten edellisessä viestissäni kannustin, olet täysin vapaa konstruoimaan uusia sääntelykohteita ja ajamaan niiden hyväksymistä demokraattisen yhteiskuntamme tarjoamien poliittisten vaikutuskanavien kautta. Tällä hetkellä parisuhdelainsäädäntö koskee nimensä mukaisesti parisuhteita, eli enemmän tai vähemmän vakiintuneita ihmissuhteita, joissa parisuhteen osapuolet elävät ja toteuttavat seksuaalisuuttaan. Jos todellakin tunnet palavaa myötätuntoa esimerkiksi harmaantuvia siskoksia kohtaan, jotka haluaisivat järjestää varallisuussuhteensa sosiaalisten riskien varalta, ja fanaattisessa hurmiossa vaadit, että sääntelyinstrumentiksi on pakko valita juuri sukupuolineutraali avioliittolaki, niin kukaan ei varmasti pidättele sinua ja tulevaa kansanliikettäsi.

Järkevämpää olisi tietenkin suorittaa esimerkiksi pikainen oikeusvertailu skandinaavisten oikeusjärjestelmien kesken ja pyrkiä toteuttamaan vaikkapa yhteisasumiseen perustuva norjalainen suoja- ja elatusjärjestelmä, jossa soveltamiskohteeksi kävisivät kaikenlaiset yhteisasumisen muodot parisuhteesta, sukulaisuudesta ja muista asiantiloista riippumatta. Tietynsisältöistä minimisuojaa myös virallistetun parisuhdemuodon ulkopuolella oleville henkilöille kaavailtiin Suomessakin esimerkiksi jo vuonna 1983, jolloin eduskunnassa laadittiin toivomusaloite avioliittolain kumoamisesta ja sen korvaamisesta uudella lailla yhteiselämästä ja yhteisvastuusta. En ole tutustunut aloitteeseen sen tarkemmin. 1990-luvulla toimineen perhetoimikunnan perhemietinnön pohjalta käytiin peräänkuuluttamaasi keskustelua siitä, tulisiko jonkinlainen rekisteröitymisen mahdollisuus antaa myös sellaisille henkilöille, joiden välillä ei ole keskinäistä seksuaalisuhdetta. Tällaisiksi rekisteröitymisen kohteiksi ehdotettiin muun muassa ystäviä, sisaruksia ja muita sukulaisia.

Oikeuskirjallisuudessa on tältä osin huomautettu, että parisuhdekriteeristä luopuminen merkitsisi avioliittolainsäädännön korvaamista ruokakuntalainsäädännöllä. Tämänkaltaiseen sääntelyyn on toistaiseksi suhtauduttu pidättyvästi, sillä perheoikeudellinen mallimme on lähtöisin juuri perheen ja kahden aikuisen välisen parisuhteen sääntelystä. Avioliitto- ja parisuhdelain ulottaminen koskemaan myös ei-aviollista yhteiselämää viettävien henkilöiden suhdetta ylittäisi sen luontevan kehikon ja rajat, joihin sääntelyratkaisut nykyisellään perustuvat. Uudemmassa perheoikeudellisessa tutkimuksessa minimiturvan rajaa ja samalla avoliiton ja avioliiton välistä suhdetta on pyritty lähestymään niin sanotun jääkaappiteorian avulla, mutta sääntelymalli ei ole sanottavassa määrin saanut tuulta purjeisiinsa. Laissa sääntelemättömässä parisuhteessa elävien ihmisten omistus- ja velkasuhteet ratkotaan nykyään yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden pohjalta ja viime kädessä yleisessä tuomioistuimessa.

”Olen nähnyt lähinnä perusteluita, jotka viittaavat perinteisen avioliiton luonteeseen (mikä ei tietenkään ole kelpoista argumentointia) sekä perusteluita, jotka vetoavat siihen, että joku on sanonut jotain viimeaikaisia parisuhdesäädöstulokkaita laadittaessa (ja että siksi 'yhteiskunta olisi sitä mieltä', mikä ei ole kelpoista argumentointia).”

Minä en puolestani ole nähnyt perusteellisesti kommentoituja sitaatteja lukuisista perustelukappaleistani, joissa käyn esimerkinomaisesti läpi paitsi yhteiskunnassa myös lainsäädännössä omaksuttua näkemystä parisuhdelainsäädännön kohteesta ja tuon kohteen luonteesta. Koska et erittele kritiikkiäsi, en tiedä, mihin kohtiin milläkin moitteellasi viittaat. Huomionarvoista on, että et esitä vastaperusteluita tai kommentoi suoria kysymyksiäni, vaan tyydyt vain olemaan asiasta eri mieltä. Oletan, että esittäisit selvät perusteet sille, miksi vastustat nais- ja miesparien avioitumista ja toisaalta olet valmis kannattamaan lähisukulaisten välisiä avioliittoja.