AD/HD-aikusten puolesta

Lääkehoito on välttämätön arjen sujumiselle, jos on ADHD (ADD)-diagnoosi.

Sain diagnoosin vuosi sitten, vasta 53-vuotiaana.

Tutkimuksiin pääsy oli erittäin vaikeaa ja vaati sinnkkkyyttä. Lääkehoito on auttanut kotiasioiden sujumisessa. Minulla on edellisestä avioliitostani kaksi teinia, jotka asuvat luonamme ja vastuu heistä on raskas. Heidän isällään on Asperger, joka huomattiin vasta, kun tyttäreni sai saman diagnoosin 12vuotiaana. Hänkin vasta silloin, vaikka olin ollut ihmeissäni lapsen käytöksestä jo vauvasta asti ja puhunut neuvolassa  ja koulussakin asioista. Ilmeisti kaikki meni ylihuolehtiva äidin tiliin, tai sitten ei otettu todesta vanhempien näkyvän sosiaalisen aseman vuoksi.

Coutsausta ei tällä paikkakunnalla saa. Kognitiivisen terapian taitajia ei liioin ole.

Lääkitys on ainoa mahdollisuus!

Kekaan tein anomuksen, joka tuli rakettina takaisin. Käsiteltiin aivan rutiinina. Tästä ei saa korvausta, kun on tehty maaliskuussa sellainen päätös.... (Aivan kuin en tietäisi!) Olin selvittänyt, että lääke on minulle tärkeä jne. Mitään lisäselvityksiä, esim. lääkärintodistusta ei pyydetty, vaikka jätin anomuksen tiskille ja kaksi virkailiijaa oli sitä vastaanotamassa!

Jälkeenpäin keskustelin Kelan farmaseutin kanssa. Minulle jäi käsitys, että säästöistä(!) on lopulta kyse ja siitä, että noudatetaan vain lääkelaitoksen itsensä määrittelemää käyttötarkoitusta ja sen myötä lakia.