IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Kansanedustaja Mikko Savolan puhe vuoden 2013 elokuulta:

Turve- ja energiapuu työllistävät tällä hetkellä Suomessa lähes 17 000
henkilöä. Suomen energiaomavaraisuus 30% vaikka resurssit olisivat paljon
suurempaan ja samalla 90% kansasta kuitenkin kannattaa kotimaista
energiaa.

Soiden suojelusta puhutaan paljon. useat järjestöt ja tahot ovat luoneet
vaikutelmaa, että suot loppuvat Suomesta ja että turvetuotanto ajaa alleen
lähes surutta kaikki Suomen luonnontilaiset suot.

Mikäli turveteollisuus voisi hyödyntää 2% suomen suopinta-alasta riittäisi
turvepolttoaineen määrä vuosisadan jälkipuoliskolle. Nyt käytössä on vain
noin 1% koko Suomen suopinta-alasta.

2010-luvulla nykyisistä energiaturpeen tuotantoalueista poistuu käytöstä
turpeen loppumisen myötä yli puolet. Poistuman tilalle olisi saatava
vastaavasti uutta alaa eli runsaat 3000 hehtaaria vuodessa. Viime vuosina
kuitenkin uusille tuotantoalueille myönnettyjä ympäristölupia on tästä vain
kolmannes. Mikäli tilanne säilyy samana koko 2010-luvun, turpeen tuotanto
lähes puolittuu.

Suomen nykyisellä kattilakannalla turve korvautuu pääasiassa fossiilisilla
tuontipolttoaineilla eikä puulla. Vapon mukaan alkuvuodesta 2013 Suomeen
tuotiin kivihiiltä lähes kolmannes enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samaan
aikaan Vapon energiaturvetoimitukset pienenivät Suomessa lähes 40 %.
Vapo Oy:n toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyynyn mukaan metsäenergian käyttö
kasvoi samaan aikaan vain alle 10 %.

Suomen todellinen energiaomavaraisuuden kasvattaminen nojaa puun ja
turpeen yhteispolton kasvattamiseen.

Tasan 50/50 puu ja turveseoksen polttaminen on myös hiilidioksidipäästöiltään selvästi kivihiiltä alhaisempaa. Puhumattakaan jos mukaan lasketaan vielä kivihiilen louhinta- ja kuljetuspäästöt. Esimekiksi Suomen turvetuotanto tuottaa kaikkineen n. 8,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia
vuodessa siinä missä polttoainekivihiilen käytön vaikutus on jo ilman
louhinta-, jauhatus-, ja kuljetuspäästöjä n. 8,9 milj. t CO2/v

Mielestäni on syytä kysyä, miten kenenkään ympäristöstä huolta kantavan
mielestä voi olla perustellumpaa polttaa saastuttavampaa ja 100 000
kertaisesti kauemman muodostuvaa kivihiiltä turpeen sijasta. Väittäen vielä
samalla turvetta uusiutumattomaksi luonnonvaraksi?

Mikä sitten on aiheuttanut nykyisen tilanteen, missä kotimaista energiaa
syrjitään ja tilalle on alkanut tulla mustaa tuontihiiltä.

Vihreät ovat asettaneet turvetuotannon veronkiristykset kynnyskysymykseksi
ja toimivat ehdottoman päättäväisesti turvetuotantoa vastaan. Vihreiden linja
turpeen energiakäyttöön on puheenjohtaja Ville Niinistön mukaan selvä
"Turpeen käyttöä on suunnitelmallisesti vähennettävä ja se on korvattava
kotimaisilla uusiutuvilla energiamuodoilla".

Tällä hetkellä tämä linja on aiheuttanut sen että kivihiiltä poltetaan Suomessa
yhä enemmän ja kattiloita muutetaan kivihiilikelpoisiksi.

Mikä sitten aiheuttaa tämänhetkisen turpeen korvaamisen kivihiilellä?
Vastaus on ainakin yhdeltä osin helppo: kiristetty verotus.

Vuoden 2013 alussa turpeen energiavero nousi 1,90 eurosta
megawattitunnilta 4,90 eroon megawattitunnilta. Voimassa olevien päätösten
mukaan turpeen vero nousee edelleen eurolla vuoden 2015 alusta lukien.
Samaan aikaan päästöoikeuden hinta on laskenut noin euroon
megawattitunnilta.

Vihreät näkevät että turpeen verotus on edelleen liian alhainen ja
turvetuotanto on energiateollisuuden vapaamatkustaja. Turpeesta on tullut
vihreille punainen vaate ja kiellosta mantra. Kun tähän yhdistetään vielä
nykyinen vaa'ankieliasema hallituksessa on jälki todella ollut tuhoisaa.
Mielestäni tällaista "pyhää sotaa" olennaisempaa ja kauaskantoisempaa olisi
panostaa turpeen keräyksen ja polton kehittämiseen. Löytää innovaatioita
joilla turpeen haittoja pienennetään entisestään.

On selvää, että virheitä on menneillä vuosikymmenillä tehty ja vesistöjä on
pilattu. Ongelmia ei ratkaista maton alle lakaisemalla tai kieltämällä koko
tuotanto.

Ongelmat täytyy ratkaista.

Suomessa on sitouduttu kehittämään parempia tapoja turpeen nostoon,
vähentämään kiintoaine- ja humuskuormitusta ja kiristämään
päästötarkkailua. Realistinen vihreys on elämistä yhdessä luonnon kanssa
hyödyntäen sitä kestävästi ja kehittäen ei katselemalla sitä lasikuvun takaa.