Kansanliike lankaverkon puolesta

Kansanliike lankaverkon puolesta adressissa ja sitä käsittelevissä kommenteissa on jo mainittu monet kiinteän verkon edut.
Haluan kuitenkin vielä painottaa muutamia vähemmälle huomiolle jääneitä tärkeitä seikkoja.

Tällä hetkellä käytössä on erilaisia valvonta- ja hälytysjärjestelmiä, jotka lakkaavat toimimasta mikäli kiinteät verkot lopetetaan. Niiden toiminta kun perustuu osittain myös kiinteään verkkoon. Mikäli haluat soittaa kiukaallesi lämpiämiskäskyn, niin näillä näkymin sille pitää hankkia oma puhelin omalla numerolla ja SIM kortilla. Näiden toimintojen palauttaminen vaatii uuden teknologian edellyttämät laitteet. Kaiken tämän maksaa kuluttaja operaattoreiden ja laitevalmistajien hykerrellessä tyytyväisinä..

Tulevaisuuden visioissa infrastruktuurin toiminnot perustuvat pitkälti langattomaan tiedonsiirtoon.
Tämä tarkoittaa lisäkapasiteetin tarvetta näihin verkkoihin. Sitä rajoittaa kuitenkin tuo mystinen Shannonin laki. Arkipäivässä se ei enää olekaan niin mystinen vaan kiusallisen tuskastuttava realiteetti, joka voi hidastaa datan siirron paljon alle 64Mbit/s, tai jopa kokonaan tukkia toiminnot jos useampi tietokone on samanaikaisesti verkossa saman tukiaseman kautta lähettäen tai vastaan ottaen suuria tiedostoja. Juuri näin tapahtui Ruotsissa Gudrun myrskyn jälkeen kolme vuotta sitten kun vioittuneita lankalinjoja ei korjattu vaan ne korvattiin langattomalla verkolla. Langattoman verkon häiriöalttius on monisatakertainen verrattuna kiinteään verkkoon.

Langaton verkko kärsii radiotekniikan heikkouksista, eli se on varsin häiriöaltis. Yhteyden laatuun ja nopeuteen vaikuttavat myös tukiaseman ja tietokoneen antennin väliin tulevat esteet ja kovista pinnoista aiheutuvat heijasteet. Datan siirtohäiriöön riittää yhden bitin poisjäänti, jonka voi aiheuttaa lumi- tai vesisade, syksyn lehdet tai linnut jne.. Mitäpä teet jos takkuavalla langattomalla nettiyhteydellä esim. 100 euron laskun maksettuasi havaitsetkin tililtäsi hävinneen 1000 euroa? Suurin ongelma langattomassa tekniikassa tällä hetkellä, terveysaspektien jälkeen, on tiedonsuojauksen puutteellisuus. Langattoman verkon vakoilu on asiaan hiemankin vihkiytyneelle äärimmäisen helppoa. Halutessaan kuka tahansa voi kopioida internetistä ilmaiseksi ohjelman, jolla pääsee toiselle kuuluvan tietokoneen tiedostoihin ja myös internetiin ja tehdä sitä kautta laittomuuksia, joista pahaa aavistamaton tietokoneen omistaja voidaan vetää oikeudelliseen vastuuseen.

Langattomalle verkolle on olemassa täysin turvallinen vaihtoehto: valokaapelitekniikka. Sen parhaita avuja ovat riskittömyys sekä ihmisen kehoon että teknisiin sovellutuksiin nähden. Optinen laajakaista ei sisällä mitään niitä haittoja, joita langaton antennitekniikka tuo mukanaan. Kuitenkin sen suorituskyky on yli kymmentuhatkertainen Shannonin lain rajoittamaan langattoman teknologian suorituskykyyn verrattuna, joten se on myös turvallinen vaihtoehto tulevaisuudenkin tarpeita ajatellen. Valokaapeli mahdollistaa mm. internet-puhelut, kaksisuuntaisen TV:n, paikallis TV:n sekä reaaliajassa toimivan videokonferenssin. Siinä voidaan käyttää kaikkia radiotaajuuksia eikä sitä voi salakuunnella.

Valokaapeliverkko on maahan kaivettuna käytössä nopeampi, halvempi, toimintavarmempi, huoltovapaampi ja turvallisempi ja siksi sitä käytetään tälläkin hetkellä datan siirtoon pitkillä etäisyyksillä. Jos esim. soitat kännykällä Näkkäläjärveltä Töölöön tahi Hongkongiin niin piuhaa pitkin informaatio kulkee suurimman osan matkasta juuri edellä mainituista syistä johtuen. Vain alku- ja loppupäässä toteutuu langaton yhteys. Mikäli soitat lankaliittymään, silloin vain alkupäässä.

Langattoman teknologian käyttöön otto ainoana datan siirtomahdollisuutena tarkoittaa uusien tukiasemien sijoittamista asuinympäristöön, missä ne altistavat asukkaita sähkömagneettisilla kentillään useiden satojen metrien säteellä. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että langaton tekniikka vaatii radiolähettimen myös kotona oleviin tietokoneisiin, mikä puolestaan lisää altistusta valtavasti valtakunnallisella tasolla.

Kuten jo aiemmin on käynyt ilmi UMTS eli 3G verkko vaatii toimiakseen vuositasolla 5-7 terawattituntia sähköenergiaa eli yhden ydinvoimalan tuotannon verran. Viides voimala on vielä pahasti kesken mutta jo nyt keskustelu kuudennesta käy kuumana. Atomienergian lisärakentamista perustellaan lisääntyvällä energiantarpeella. Perusteet ovat aivan loogiset ja ymmärrettävät, mutta päätökset ja toimenpiteet joilla energiantarve aiheutetaan eivät enää kestäkään kriittistä tarkastelua.

Virran kulutuksen ero langattomassa ja kiinteässä verkossa on huikea, oli sitten kyse stand by tilasta tai aktiivisesta käyttötilanteesta. Tässä yhteydessä pitää muistaa, että aikaisemmin lankaverkot toimivat ilman ainuttakaan ydinvoimalaa eikä puhelinyhtiöt valittaneet niiden ylläpidon kalleutta.

Tällä hetkellä kaupallisessa käytössä on muutaman sadan gigabitinvalokaapeliverkkoja. Maitten välisiä yhteyksiä pidetään yllä yli terabitin (10 potenssiin 12) valokaapeleilla. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään sähkö-opin lakia, joka rajoittaisi valokaapelissa siirrettävän datan määrää. Sen tekee ainoastaan ihmisen innovatiivisuuden taso. Radioteknologian ammattilaiset, jotka ovat sisäistäneet langattoman ja kiinteän teknologian rajoitukset ja mahdollisuudet, ovat täysin eri mieltä ekonomistien kanssa. He nimittäin ilmoittavat, että valokaapelitekniikkaan siirtymistä ei voida välttää ja että se tulee sitä halvemmaksi mitä pikemmin se toteutetaan