IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Hannu Koivisto on vapaa toimittaja ja entinen sikafarmari. Hän kirjoittaa osuvasti nykytilanteesta Suomessa, kun ympäristöjutut on vihreiden hallussa. Suomen alasajo on vakavaakin vakavampi juttu. Tässä hänen bloginsa joka on julkaistu 10.11.2013.


Jos Venäjän lakeja rikkonut Sini Saarela olisi kokoomusnuori, toivottaisiko ministeri Pekka Haavisto tsemppiä?

Ympäristöporukalla on oma satustatus, jota suojellaan valtiovaltaa ja mediaa myöden. Yhteiskunnallinen ajattelu on menettämässä järkeänsä hallitsemattoman ympäristönsuojelun nimissä. Miksi vihreä ajattelu ei käytä houkuttimia vaan keppiä, uhkailua ja kostoa?

Hyvä esimerkki väärästä vihreydestä on energiapolitiikkamme, jonka syitä ja seurauksia ei kyetä ymmärtämään. Täällä maalla asuvilla olisi vihreille paljon opetettavaa käytännön asioista. Tutut hakeyrittäjät ovat ihmeissään, kun heiltä ovat työt loppuneet ja kallis kalusto on jouten. Uusiutuva luonnonenergia on korvattu mieluummin kivihiilellä nostamalla luonnonvarojemme veroja. Nyt Ville Niinistö haluaa nostaa kivihiilen veroa. Tässä käy kuin Speden sketsissä: otettiin lisää pullaa ja kahvia vuoronperään, kun eivät loppuneet koskaan yhtä aikaa.

Todellisia luonnonsuojelijoita ovat esimerkiksi maanviljelijät, jotka tekevät joka päivä töitä ympäristön ja eläimien ehdoilla ja tuottavat vielä ruokaa. Maajussit ovat vihreiden punainen vaate, koska he eivät kiipeile barrikaadeille eivätkä tee oikeata ympäristötyötä viisastellen kabineteissa. Ruuan tuottajien työtä pyritään tuhoamaan samalla tavalla kuin ympäristöämmekin. Ympäristöä voitaisiin suojella myös sitä hyödyntämällä.

Suomi elää kieltolain aikaa. Viinan sijasta kielletään yrittäminen ja elinkeinotoiminta. Seuraukset ovat jo nähtävissä vaihtotaseessa. Jos olisimme norjalaisia, olisimme kieltäneet öljynporauksen. Jos norjalaiset asuisivat Suomessa, täällä hyödynnettäisiin metsiä ja turvetta. Ympäristölautakunnan toiminnassa mukana olleena näen asioita myös viranomaisen näkökulmasta. Pohjavesialueita on suojeltava, luvanvarainen rakennustoiminta ja esimerkiksi turvesoiden perustaminen pitää olla toki hallittua lupamenettelyn kautta. Liika on liikaa. Jarruttamisesta on tehty kansalaisvelvollisuus ja byrokratiasta vitsi. Myös ympäristöviranomaisten työmäärä on kasvanut rajusti.

Jos kaikki kielletään ja suomalainen työ ulkoistetaan ulkomaille, meillä ei ole varaa enää edes kalliiseen epäjohdonmukaiseen suojeluun. Miksi ympäristöministerin pesti annetaan vihreille, vaikka heillä tuntuu olevan suuri jääviysongelma ja valtava aukko sivistyksessä? Vihreillä soisi olevan yhteiskuntavastuuta tekemisistään.

Jos ympäristöministeriö siirtyisi jonkin muun kuin aktivistien johdettavaksi, demokratiakin voisi toteutua paremmin. Jos elinkeinopolitiikka otettaisiin huomioon, ympäristönsuojelu olisi tehokkaampaa. Oikealla suojelulla vaihtotaseemme olisi kunnossa ja elinkeinoelämä kukoistaisi luonnon kanssa kilpaa. Kehittynyt yhteiskunta kykenee hyödyntämään luonnonvarojaan ja samalla huolehtimaan Suomi-neidon neitseellisyydestä.