Kotihoidon tuen jakaminen perheiden päätettäväksi

KOTIHOIDONTUEN UUDISTUS VOI TULLA KALLIIKSI/mielipide HS:ssä 8.9.2013 - lähetin juttuni myös Jyrki Kataiselle, Susanna Huoviselle ja Paula Risikolle

Hallituksen suunnitelmissa on jakaa kotihoidon tuki vanhempien kesken tasan. Tämä voi edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työelämässä, mutta asiassa ei välttämättä toteudu lapsen etu. Ratkaisu voi myös aiheuttaa lisäkustannuksia meille veronmaksajille.

Lapsen mielen rakentuminen on äidin tai muun hoitavan aikuisen sensitiivisyyden varassa, se rakentuu aina kiintymyssuhteessa. Luonnollista on, että nainen, joka kantaa lasta kohdussaan yhdeksän kuukautta, on usein myös psykologisesti parhaiten virittynyt juuri tämän lapsen tarpeille. Anatomia on kohtalo.

Pienellä lapsella ei ole olemassa sitä aikuisen persoonallisuuden osaa, joka muodostaa aistimuksista havaintoja, jäsentää ja järjestelee niitä, puntaroi mielessään erilaisia näkökulmia ja suunnittelee tulevia. Jokainen lapsi tarvitsee lähelleen itseensä virittyneen aikuisen, joka eläytyy lapsen hauraaseen elämysmaailmaan ja auttaa lasta löytämään kokemuksilleen symbolit, sanat. Näiden sanojen avulla lapsi oppii mentalisoimaan, järjestämään mielessään asioita, kommunikoimaan sekä itsensä että toisen ihmisen kanssa. Lapsen turvallinen kiinnittyminen emoonsa ennakoi hyvää mentalisointikykyä ja itseluottamusta aikuisuudessa. Vasta tämän minuuden syntyvaiheen jälkeen lapsi on kykeneväinen toimimaan ryhmässä. Tästä syystä alle kolmivuotiaan hoitamista suuressa lapsiryhmässä on syytä harkita tarkoin.

Helsinkiläisistä alle17- vuotiaista lapsista ja nuorista lähes 10 % on lastensuojelun avun piirissä. Jos lastensuojelu joutuu puuttumaan joka kymmenennen lapsen elämään, herää kysymys, mikä perhepolitiikassa on pielessä. Samanikäisistä nuorista lähes 2% on sijoitettuna perheen ulkopuolelle, eikä tämäkään ole halpaa lystiä! Jokainen syrjäytynyt nuori aiheuttaa aikamoiseen loven budjettiimme elämänsä aikana. Pikkulapsiperheiden tukeminen ja varhaisten kiintymyssuhteitten vahvistaminen on varmin tapa vaikuttaa siihen, että yhä useampi lapsi ja nuori voisi elää yhteydessä omiin vanhempiinsa vielä murrosiän myrskyisinä vuosina, jolloin suurin osa nuorten sijoituksista kodin ulkopuolelle tapahtuu.

Lapsen tasapainoiseen kehitykseen vaikuttaa lukuisia tekijöitä, josta hoitopaikan valinta on vain yksi. Jokainen perhe joutuu harkitsemaan juuri heidän ainutkertaiseen tilanteeseensa sopivan toimintamallin. Pääsääntöisesti alle kolmivuotiaan lapsen edun mukaista on kuitenkin saada kasvaa pienessä hoitoryhmässä, mieluiten omassa kodissaan, rakastavien ihmisten suojassa.

Alle 3-vuotiaan lapsen kokopäivähoitopaikan hinta on n.14 000 euroa/vuodessa, me veronmaksajat maksamme jokaisesta paikasta minimissään 11 000 euroa vuodessa. Miksei nykyistä suurempaa osaa tästä hinnasta voida maksaa niille perheille, jotka ovat valmiita hoitamaan lapsena kotona? Ruuhkavuosia elävät lapsiperheet ovat ahtaalla. Monet äidit joutuvat painiskelemaan syyllisyytensä kanssa valitsivatpa he työn tai kodin. Nuoria perheitä pitäisi tukea kaikin käytettävissä olevin keinoin, esimerkiksi niin, että vanhemmat voisivat sopia keskenään vanhemmanvapaiden käyttämisestä joustavasti siihen saakka, kun lapsi täyttää nuo kriittisimmät kolme vuotta.

Onko nykyisen hallituksemme rakenneuudistus ja kaavailtu kotihoidon tuen malli todella yhteiskunnalle taloudellisesti kannattava linjaus?

Auli Rihkanen-Suihko, YTM
työterveyspsykologi, lastenpsykologi
lasten ja aikuisen psykoterapeutti