Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

"On mielenkiintoista tuntea elävänsä nyt-hetkessä. Melkein kun seisoisi vakaalla maaperällä - kuitenkin se on todellisuudessa vakaampi "paikka", kuin missä ennen olimme, eli pääasiallisesti menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Menneisyydessä eläminen voi saada meidät tuntemaan suuren osan ajasta sellaisia tunteita kuin katumusta, vihaa ja katkeruutta. Tulevaisuudessa eläminen johtaa moniin tarpeettomiin ja hyödyttömiin huolen, pelon, epäilyn ja ahdistuksen tunteisiin. Nyt-hetkessä eläminen tuntuu - no, kummalliselta ensin. Kyllä, se voi olla hyvin tyynnyttävää ja rauhoittavaa ja sallit itsesi luottaa elämään, luottaa itseesi ja luottaa yhteyteen opastukseesi koko ajan. Ensin voit kuitenkin tuntea olevasi tyhjiössä - et täällä etkä tuolla.

Olemme tottuneet olemaan hyvin kiinni asioissa, omaisuudessa, ihmisissä, tilanteissa ja työpaikassa. Kun aika otetaan pois yhtälöstä, yhtäkkiä monista asioista tulee epäolennaisia. Samanaikaisesti muutama asia erottuu todella arvokkaaksi ja kallisarvoiseksi, mikä johtaa suurempaan kiitollisuuteen siitä, mikä on todella tärkeää, ja suurempaan haluun elää sen mukaisesti.

Nyt-hetkessä eläminen johtaa irrallisuuteen tietyistä asioista, joihin olisit aiemmin kytkeytynyt. Ihannetapauksessa tämä on tervettä irrallisuutta niistä asioista, jotka eivät oikeasti palvele sinua, mutta kaikenlainen irrallisuus voi tuntua hämmentävältä. Se voi saada olosi tuntumaan yhteydettömältä, jos olet ollut liian kiintynyt johonkuhun tai johonkin itsesi ulkopuolella tai olet aiemmin tuntenut saavasi identiteetin jostakusta tai jostain.

Relevantti kommentti tuli hiljattain joltain, joka kysyi: "No, merkitseekö nyt-hetkessä eläminen, ettemme murehdi seuraavan kuukauden laskuja?" Tiedoksi, että olen oppinut olemaan murehtimatta seuraavan viikon, puhumattakaan seuraavan kuukauden laskuista, ja kyllä, siihen sisältyy niitä kertoja, jolloin minulla ei ole ollut aavistustakaan, mistä rahat tulevat. Olen oppinut luottamaan - en sokeasti, vaan kokemus kokemukselta, kun todella tarvitsemamme raha tulee aina, silloin kun eniten tarvitsemme sitä. Tämä ei merkitse, että istuskelen odottamassa ihmeiden putoamista taivaalta. Opit kuuntelemaan vaistojasi ja seuraamaan sisäisiä tönäisyjä ja yllytyksiä. Ne ovat avaimia tilaisuusoviin. Ne ovat Hannun ja Kertun piparimuruja, jotka johtavat meidät taianomaiseen (luonnolliseen) synkronismiin. Ne ovat sisäinen GPS-järjestelmämme, mikä antaa selkeitä ahaa-elämyksiä sanoen "tännepäin, tännepäin"!

Sattumanvarainen tai ehkä ei niinkään sattumanvarainen huomautus: otin 21 vuotta sitten kellon ranteestani enkä ole käyttänyt sitä sen koommin. Onko se auttanut minua elämään nyt-hetkessä, kun kello ei ole ollut kiinnitettynä kehoani vasten? Tietysti kaikkien muiden tapaan minun on katsottava kelloa - on paikkoja joissa on oltava, on tavattava tavattava jne. (Itse asiassa minulla ei ole koskaan ollut kelloa myöskään kotonani - "aikaa" ei ole vaikeaa löytää, kiitos kännyköiden, puhelimien jne.) Mutta onko sillä ollut vaikutusta, kun ranteessani ei ole ollut fyysisesti kelloa koko tänä aikana? Tunnen, että minulle on ollut. Olen kuitenkin utelias, onko kukaan muu tuntenut tarvetta olla käyttämättä kelloa ja oletteko tunteneet tällä olleen vaikutusta elämäänne? "