Ei uraaniteollisuutta Suomeen

Elikkä, terroria lietsotaan julistamalla että kaikki ydinjätteen kuljetus on vaarallista ja vastaavaa. Kuljetuksessa käytettävät tynnyrit on testattu kestämään jopa junan törmäyksen, ilman että ne hajoaa. Sekä jos näette vaikka kasan tynnytreitä rekan vieressä joka on suistunut, niin on ohjeistettu että tynnyrit pitää nostaa samaan kasaan rekkaan ja soittaa viranomaisille. Tynnyreistä tulee pieni määrä säteilyä ulos, joka kerta kun käytte ottamassa röntgen kuvan, saatte enemmän säteilyä kuin mitä nämä tynnyrit päästävät.

Tässä luettavaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinvoima_Suomessa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinreaktori
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_ydinlaitostapahtumista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinj%C3%A4tehuolto

Katkelma tuosta viimeisestä artikkelista:

. Aineiden jaottelu ydinjätteeksi sisältää kuitenkin usein jonkin verran umpimähkäistä rajanvetoa: esimerkiksi ydinlaitosten jätteille asetetut radioaktiivisuusrajat ovat sellaiset, että monet luonnossa esiintyvät aineet (mm. eräät kivilajit) olisivat ydinlaitoksissa ydinjätettä. Toisaalta monet ydinjätteet on mahdollista kierrättää, esimerkiksi käytetystä ydinpolttoaineesta 95% voidaan palauttaa polttoainekiertoon jälleenkäsittelyllä. Tässä mielessä sitä voisi siis yhtä lailla kutsua raaka-aineeksi kuin jätteeksi. Sitä vastoin ydinjätteeksi ei lasketa eräitä kulutustavaroita, kuten palovaroittimia, vaikka ne sisältävät säteilylähteessään samoja aineita kuin käytetty ydinpolttoaine. Näin on koska palovaroittimien sisältämät aktiiviset aineet ovat määrältään vähäisiä ja tukevasti kapseloituja. Niinpä siis se, sanotaanko tiettyä ainesta ydinjätteeksi, riippuu sen määrästä ja sijainnista.

Ja mitä tulee uraanin kuljetukseen, sitä ei kuljeteta kuin normaalia soraa avolavalla, vaan ne on säilöttynä tiiviissä lavassa tai konteissa.