AD/HD-aikusten puolesta

ADHD ei ole pelkkä pikkupoikien vaiva. Mari Petäjän valokuvissa esille pääsevät sitä sairastavat naiset.

Nokialainen Päivi Tasala sai ADHD-diagnoosin kaksi vuotta sitten. Sairauden toteaminen oli helpottavaa, sillä moni asia Tasalan elämässä sai selityksen.



TYHMÄ, LAISKA ja saamaton, idiootti, erilainen kuin muut. Idearikas, nopea innostumaan, luova ja hyvä ratkaisemaan ongelmia. Näin ADHD:tä sairastavat naiset kuvailivat itseään valokuvaaja Mari Petäjälle.

Varkautelainen Petäjä valokuvaa vuoden ajan viiden naisen elämää ADHD:n kanssa. Kuvissa ADHD näkyy tahattomina kommelluksina, kaaokseen ajautuneina keittiöinä ja keskenjääneinä projekteina.

"Joka ikisessä otoksessa ei kuitenkaan ole tarkoitus alleviivata, että tässä on nyt ADHD-tapaus. Tuon esille naisten omaa persoonaa ja heidän elämäänsä, joka sairaudesta huolimatta voi olla monilta osin ihan tavallista", Petäjä kertoo.

ADHD on Petäjälle tuttu aihe: hänen lähipiiriinsä kuuluva nainen diagnosoitiin hiljattain. Idean valokuvanäyttelyynsä Petäjä sai kuunnellessaan Markku Mutasen luentoa.

"Mutanen, joka itse on ADHD-aikuinen, oli lähdössä pitkälle polkupyöräreissulle Eurooppaan. Hän heitti ilmaan toiveen, että joku rohkea nainen jatkaisi hänen työtään."

Kuvattavia etsiessään Petäjä odotti saavansa yhteydenottoja lähinnä miehiltä. Yllättäen löytyikin hyvä joukko aikuisiällä ADHD-diagnoosin saaneita naisia.


"ADHD liitetään enemmän miehiin; se nähdään pikkupoikasyndroomana. Projektia aloittaessani luin jostain, että ADHD onkin lähes yhtä yleinen naisilla kuin miehillä. Tahdoin tuoda esille naisnäkökulmaa ja valitsin siksi kuvattavakseni vain naisia", Petäjä sanoo.

Petäjä toivoo valokuvien herättävän keskustelua sairaudesta ja tuovan esille sen aiheuttamia ongelmia. Toisaalta hän uskoo kuvien näyttävän, että myös ADHD:n kanssa voi elää sisällöltään hyvinkin rikasta elämää.

Petäjän suunnitelmissa on pystyttää valmis näyttely vuonna 2012 Varkauteen sekä ainakin kuvattavien naisten kotiseuduille Jyväskylään ja Tampereelle. Kuvat julkaistaan myös netissä.



PÄIVI TASALA, 33,piti pitkään itseään "laiskana p*skana, joka ei vaan saa p*rsettä ylös penkistä". Opiskelut venyivät eikä työpaikkaa pystynyt säilyttämään puolta vuotta pidempään. Tasala innostui asioista helposti ja yhtä helposti jätti kaiken kesken.

"Huomasin jo lapsena olevani erilainen kuin muut. Minua ei varsinaisesti kiusattu, mutta minut jätettiin yksin. Eipähän toisaalta tullut pöllöiltyä yhtä paljon kuin porukassa rymynneet pojat. Tunneilla turhauduin ja häiriköin, kun putosin kärryiltä matikassa ja kielissä. Viidennen luokan opettaja lupasi minulle markan jokaiselta oppitunnilta, jonka pysyn hiljaa. Kuvaamataito oli aina mieluisaa ja sain siitä stipendejä ja voitin valtakunnallisia piirustuskilpailuja", Tasala muistelee.

Aikuisena Tasala ajautui juttuihin, joista ei ole erityisen ylpeä. Impulsiivinen ostovimma vei luottotiedot, ihmissuhteet eivät kestäneet.

Kaksi vuotta sitten Tasala sai ADHD-diagnoosin. Tieto oli helpotus, mutta minäkuva piti rakentaa uudelleen.

Tasala painottaa, että sairauden taakse ei voi piiloutua, vaikka tietyt asiat ADHD:n piikkiin menevätkin.

"Häpeä oli ja on syvässä. Osa lähipiiristä teki selväksi, että en osaa hoitaa hommiani. Lasten kanssa liikkuessa tuli fiilis, että minua pidetään huonona kasvattajana. Naisen kotona ei kuulemma saisi näyttää näin sotkuiselta. Miesten kohdalla näissä asioissa ei ehkä olla niin tiukkoja", Tasala pohtii.

Myös Tasalan esikoistyttärellä todettiin yksi ADHD:n muoto, ADD. Puuttuva H-kirjain kertoo, ettei sairauteen sisälly yliaktiivisuutta. Ennen diagnooseja perheen elämä oli kaikkea muuta kuin tasaista. Tavarat lentelivät ja huuto oli kova, kun äiti ja tytär ottivat yhteen.

"Terapian ja lääkityksen ansiosta minulla on jopa seesteinen olo. Tiedän kuka olen ja pystyn suunnittelemaan tekemisiäni. Tajuan nyt myös paremmin tyttäreni erityispiirteitä. Parisuhteessa olen oppinut olemaan peilaamatta toisen v*tutusta. Enää en jokaisen riidan jälkeen ole lähdössä kassien kanssa."

"Kelan päätöksen lopettaa ADHD-aikuisten lääkekorvaukset otin henkilökohtaisena v*ttuiluna ja pistin saman tien pystyyn nettiadressin."

Työelämässä Tasala on löytänyt uuden vaihteen. Hän työskentelee nykyään sisustus´suunnittelijana osuuskunnassa. Auktoriteettikammoiselle ihmiselle se sopii hyvin: saa olla oman itsensä pomo, mutta on samalla vastuussa muille osuuskunnan jäsenille. Kollegoiden kesken voi jakaa työtehtävät ja elintärkeän palautteen.

Lääkitys ei poista sairautta, mutta helpottaa keskittymistä. Tasala saattaa uutta harrastusta aloittaessaan tietää etukäteen, ettei into pysy kovin kauaa yllä. Kodin siivoaminen on edelleen hankalaa. Tämä on johtanut siihen, ettei kotiin lasketa ihmisiä, jotka saavat kiksejä siisteys-tason arvostelusta.

Tasala puhuu sairaudestaan julkisesti ja on saanut avoimuudestaan kannustavaa palautetta. Muutama nainen on jopa kertonut rohkaistuneensa viimeinkin hakemaan itselleen diagnoosin ja tukitoimia.

"Marin valokuvausprojektiin lähdin mukaan sillä ajatuksella, että jos minun turpani ja tarinani koskettaa jota kuta muuta samassa tilanteessa olevaan, olen tehtäväni tehnyt", Tasala summaa.


MIKÄ ADHD?

ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on aivojen toimintahäiriö. Se ilmenee tarkkaavaisuuden puutteena ja/tai ylivilkkautena.

Tytöillä häiriö on useimmiten tarkkaavaisuuden puolella ja saattaa mennä haaveilun piikkiin. Pojilla diagnosointi on helpompaa ja ADHD näyttäisikin olevan jonkin verran yleisempi pojilla kuin tytöillä. Lastenpsykiatri Pekka Räisäsen mukaan Suomessa 4-10 prosenttia väestöstä sairastaa ADHD:ta.

TEKSTI Kati Soininen

lähde: http://www.tulva.fi/index.php?k=15864