AD/HD-aikusten puolesta

Eilen juttelin apteekin työntekijän kanssa Equasymiä hakiessani - hän halusi tietää onko minulla uutta tietoa vaikka lääkäriltäni, ja haenko kirjallisesti korvausta... Häntä ihmetyttää tämä suuresti. Sanoin ääneen, että miksi sitten vaikkapa lapsilla voidaan käyttää aikuisille tarkoitettuja kipulääkkeitä joihin tulee normaalisti korvaus. Työntekijä vahvisti, että näin todella tapahtuu.

Onko näin, että päättäjien mielestä adhd on "omaa syytä" eikä sitä voida hoitaa yhteiskunnan tukemana lääkehoidolla kuten muita vammoja/sairauksia. Itse olen täysin raitis, korkeakoulutettu, "hyvästä perheestä" ja elän onnellisesti vaimoni ja lapsieni kanssa. Keski-ikään tullessa voimat loppuivat ja sairaslomakierre alkoi. Lopulta selvisi, että olen taistellessani "normaalien" maailman läpi tähän asti takonut tietämättäni päätäni seinään, diagnoosi oli selkeä aikuisiän adhd. Jo vuosia sitten kyllä arvelin tätä, mutta lääkäri tyrmäsi...

Uni laitettiin melatoniinilla kuntoon, hyvä ravinto, säännöllinen kuntoilu (ylipäätään elämäntavat) ja toiminnanohjauksen lisäksi "lääkitys kohdilleen" - ensin concerta, nykyisin Equasym. Lääkitys on erittäin oleellinen apu siihen, että suurperheellisenä jaksan olla lapsilleni rakastava isä, vaimolleni puoliso ja tehdä työni suuren seurakunnan ainoana kanttorina. Lapset kärsivät siitä, että pienistä tuloista liian suuri osa menee nyt lääkitykseen, että isi jaksaa olla isi eikä joudu ponnistelemaan yli-inhimillisesti ylki voimiensa elääkseen normaalia elämää. Miksi "viisaat" päättäjät viilaavat pilkkuja jos minunlaisiani tapauksia kuitenkin on paljon.

Helppo laskutoimitus: minä sairaslomalla, suuri perhe nopeassa aikataulussa kelan/sosiaalitoimen pitkälti elätettävänä, oheisongelmat - syrjäytyminen, terveyden pettäminen kun ei jaksa yrittää), puolison voimat loppuvat ja hänkin uupuu yhteiskunnan elätiksi jne. - lasku on äkkiä tuhansia euroja kuukaudessa yhteiskunnalle siitä hyvästä että muutamat kympit/sataset jotka meidän perheelle ovat nyt kriittinen perhe i:n päälle muidenkin menojen kasvaessa pitää säästää kelan pussista. Säästät lusikallisen - häviät kauhallisen. Minun lääkeannokseni ovat hyvin pienet, jos olisivat "normaalimmat" olisin joutunut lopettamaan jo nyt sen lääkityksen joka minulla toimii elämääni käänteentekevästi vaikuttaen.

Miksi tämä voi jatkua - miksi adhd-henkilö on eriarvoisessa asemassa ja hänessä piilevää usein poikkeuksellista potentiaalia jollain osa-alueella ei tueta toimimaan yhteiskunnan jäsenenä, kun se lääkityksen osalta olisi niin yksinkertaista. Saman tien pitäisi syynätä esim. nämä lasten käyttämät aikuisten lääkkeet läpi ja eiköhän monta muutakin samankaltaista toimintatapaa joissa maalaisjärki tähän asti on voittanut löydy. Lopetetaan niidenkin tukeminen, niin ehkä silloin herätään pykäläviidakosta hereille ja ihmisyys astuu tilalle. Päättäjä vetoaa aina ylempään päättäjään, virasto valmistajaan, valmistaja valtioon jne. Ehkä paras asiantuntemus kuitenkin löytyy tässä asiassa meiltä adhd-aikuisiltamme yhteistyössä lääkäreidemme kanssa, jotka omassa selkänahassamme tiedämme onko lääkkeisiin ollut varaa vai ei - saati sitten lapsemme ja puolisomme jotka kärsivät eniten siitä jos asiat eivät suju.