Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Tulevaisuuden energia kotimaasta

Pohdittaessa Suomen energiatuotannon tulevaisuutta, asiakokonaisuuteen sotketaan aina taloudellisten näkökohtien mukaan liian paljon politiikkaa. Kansanvaltaisessa, edustukselliseen demokratiaan kuuluvassa päätöksenteossa tosiasioihin perustuvien tulevaisuudennäkymien huomioiminen jää usein sivuseikaksi.

Perinteisin menetelmin tuotetun energian kaupan hinnoittelun erottamaton osa on voiton maksimointi - tulipa se sitten energian tuotannosta, -siirrosta tai -jakelusta. Kulut maksaa aina loppukäyttäjä.

Maan taloustilanteen ja jatkossakin kallistuvan energian vuoksi meidän tulisi pystyä yksituumaisemmin ilman politisointia miettimään, miten saisimme tuotettua energiaa mahdollisimman paljon käyttäen kotimaisia uusiutuvia aineita. Tätä pyrkimystä vesittävät usein politiikan ”viisaat” kuppiloiden turpakäräjillä.

Viime vuonna toimme 13,5 miljardin euron arvosta energiaa. Taloutemme tasapainoon saattaminen ja EU:n kanssa uusiutuvan polttoaineen käytöstä tehdyt sopimukset edellyttävät metsien ja peltojen biomassan, maa- ja kalliolämmön, aurinkoenergian, tuulivoiman ja jopa kotieläinten lannan ja muiden biojätteiden käytön lisäämistä jo lähitulevaisuudessa. Nykyisestä vihreästä asenteesta huolimatta turpeen käyttö energianlähteenä tulee muuttumaan.

Vesivoiman lisärakentaminen on välttämätöntä, mutta niin, etteivät voimalaitokset haittaa kalojen pääsyä kutupaikoilleen. Louhintatekniikan kehittymisen myötä koskien alle rakennettavien tunnelivoimaloiden aika on lähellä. Allaskapasiteettia nostaen tulvien ja kuivuuden torjunnassa vältyttäisiin ylijuoksutuksilta, jolloin vanhoja voimaloita voitaisiin käyttää rinnalla.

CHP-laitoksissa raaka-aineiden hyödyntämisastetta voitaisiin nostaa ja hyötysuhdetta parantaa hyödyntäen olemassa olevaa lämpöpumpputekniikkaan ja energiatarpeen latvatehojen tyydyttämiseen myönnettyjen patenttien sovellusta.

Mitä enemmän käytämme tuuli-, aurinko- ja vesivoimaa sitä enemmän tarvitsemme säätövoimaa. Biokaasu ja -polttoaineet soveltuvat erinomaisesti säätöenergian tuotantoon. Turve muiden uusiutuvien ohella on erinomainen energian lähde. Pienten voimaloiden hiilidioksidipäästöjä voidaan käyttää mm. kasvihuoneviljelyssä katalysaattorina.

Aiheesta pitäisi järjestää jatkuvasti poliittisille aktiivijoukoille tiedotustilaisuuksia, joissa ihmiset saisivat sovellettuakin tutkimustietoa. Uskon, että sen jälkeen politiikalla ei haluttaisi vahingoittaa kansantaloutta hyödyttäviä näkökohtia.

Nykytietämys on usein ”mutu”-tuntumaa, kun poliittisesta keskustelusta puuttuu faktatietoa. Kannattavuuslaskentaa harjoittaville on biopolttoaineiden hyötyjen selvittämistä varten saatava lukuja CHP-energiaa tuottavien laitosten prosessista. Kokemusperäinen lähtökohta: yksi kiintokuutio hakepuuta on 2,4 kuutiometriä haketta ja yksi hakekuutio vastaa noin sataa litraa polttoöljyä.



Alpo Ylitalo

Kokkola