Kotihoidon tuen jakaminen perheiden päätettäväksi

Ruotsissa muistaakseni on kahden kuukauden ja Islannissa kolmen kuukauden kiintiö vanhempainvapaassa, jossa osa vanhempainvapaasta on isälle osoitettua, eikä sitä voi siirtää äidin käytettäväksi. Isäkiintiön etuna on, että se tukee äitejä, jotka haluavat palata työelämään tai tasata hoivavastuuta, mutta se ei pakota ketään jäämään vanhempainvapaalle ”vastoin omaa tahtoa”. Isällä on äitiä parempi mahdollisuus valita ja miehille lastenhoitovelvollisuudet tuntuvatkin olevan usein vapaaehtoisia jollain tasolla. Miehen osallistuminen lastenhoitoon ja jaettu vanhemmuus ei automaattisesti tarkoita miehen hoivaavuutta, vaan se on lähinnä persoonakysymys. Useat suomalaiset miehet ovat saaneet maskuliinisen isän mallin. Koti-isien kysymykseksi saattaakin tulla se, miten olla samanaikaisesti hoivaava isä ja maskuliininen mies (jonka mallin hän on kotona saanut). Tästä herääkin sitten jatkokysymys, miten tämä ristiriita maskuliinisuuden ja hoivaavuuden välillä vaikuttaa lapseen ja lapsen tunnepuolen kehittymiseen? Unohtuukohan tässä lopulta se tärkein asia, miksi perhepoliittinen järjestelmä on kehitetty? Ei pelkästään naisten työssäkäynnin tukemiseksi ja hoivavastuun jakamiseksi, vaan sen tavoite on luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö ja turvata vanhemmille aineelliset sekä henkiset mahdollisuudet lasten kasvatukseen. Lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi huomioitava lapsen etu, joka ehdotuksessa määritellään valtion (ei vanhempien) toimesta yksilölliset tilanteet ja perherakenteiden monimuotoisuus sivuuttamalla. Samalla miehet jätetään yksin opettelemaan ns. äidinhoivaa. Tasa-arvoajattelun taustalla on sukupuolten samanlaisuus ja edistyksen nimissä sukupuolten välisiä eroja pyritään purkamaan. Perheen ja työn yhteensovittaminen tulkitaan perhepoliittisesti, mikä estää sen näkemisen työ- ja elinkeinopoliittisena kysymyksenä. Tavoitteenahan on, että naiset vapautuvat äitiydestä, kotitöistä ja lasten kasvatuksesta muualle yhteiskunnalle ”tuottavampiin työmuotoihin”.