Kotihoidon tuen jakaminen perheiden päätettäväksi

En ymmärrä miten tällä tavalla perrheiden hyvinvointi lisääntyisi. Meillä isukki ei ruokia osaa juuri tehdä, puistoon ei lasten kanssa lähde. Imuriin koskee pakotettuna pari kertaa vuodessa. Mikä kaaos olisikaan kotona odottanut.. Toisaalta, lapsiluku olisi varmasti jäänyt sitten vain yhteen.. Nyt niitä lapsosia on sentään kaksi.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä mieheni työpaikka lopetettiin. Sai kyllä töitä nopeasti, mutta työnantaja vaati kouluttautumaan työnohella päteväksi tehtävään. Olisi jäänyt vakipaikka haaveeksi, jos olisikin ilmoittanut jäävänsä kotiin. Nuorimmainen herätteli useita kertoja yössä kaksi vuotiaaksi saakka, tuskin olisin aamusta jaksanut töihin lähteä. Kovin ovat nuhaisia olleet, vaikka kotihoidossa ovat olleet joten saikkupäiviä olisin todennäköisesti vietellyt työnantajan ratoksi aika paljon..
Itselläni ei ole koskaan ollut vakityöpaikkaa. Koulutus on ja työkokemusta. Nyt 1/2 vuotta olen hakenut töitä niitä toistaiseksi saamatta. Tuskin ne työpaikat sillä lisääntyy, että hakijoita on enempi? Olen onnellinen näistä vuosista, jotka olen saanut lapsiani kotona kasvattaa minimituella, koko ajan tunne niskassa että töissähän tuonkin pitäisi käydä. En ole ollut superäiti, mutta ainakin lapseni ovat saaneet syliä niin paljon kuin ovat sitä tarvinneet.. Enkä tällä tarkoita että kaikkien lasten pitäisi olla 3-vuotiaaksi asti kotona! Oma herkkä esikoiseni tosin olisi musertunut pienenä ison päiväkodin arjen rattaisiin. Eikä miehestäni yksinkertaisesti olisi ollut kotiin jäämään. Ero lienee olisi ollut tässä tapauksessa määränpäämme..