#48: Pertti Laine, Skepsis ry:n pj 2008-2012 - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Ei
Pertti Laine: "Skepsis ry:n kevätkokouksessa esitetään ja hyväksytään joka vuosi yhdistyksen tilinpäätös. Tiedot lehden osalta toimitetaan myös Opetusministeriölle, joka kulttuurilehtituen myöntää."
Tietenkin Opetusministeriö on tietoinen miten Skepsis on lehtensä suhteen verovaroja käyttänyt, onhan se hakemuksen joka vuosi (vähintäänkin rimaa hipoen) hyväksynyt. Kyse oli nyt yksittäisestä tapauksesta, jossa Skeptikko-lehti ei ollut noudattanut huolellisuutta - se kuitenkin sattuu olemaan myöskin ainoa konkreettinen asia mitä Skepsiksen jäsenlehden taloudenpidosta on ylipäätänsä julkistettu niin että se olisi tietooni tullut. Joko taloudenpito on ollut huolimatonta muissakin asioissa, tai sitten kyse on vain yhteensattumasta. Emme voi tietää ellei Skepsis sitten päätä näitä tietoja julkistaa kyseiseltä vuodelta.
Toinen asia sitten on se, että Skepsiksellä on noin 10.000 euroa joka vuosi jäsenmaksutuloja käytettävissään johonkin muuhun kuin lehteen, jos Pertti Laineen antama tieto lehden budjetista pitää paikkansa. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä mihin tämä raha käytetään, koska esimerkiksi luentotilaisuuksien tilat ovat Skepsikselle ilmaisia eikä luennoitsijoistakaan noin suuria kuluja synny. Ulkopuolisten ei sitä toki tarvitsekaan tietää ellei Skepsis sitten toimia avoimemmin esimerkiksi mahdollisten taloudenpitoa koskevien epäilysten hälventämiseksi. Pointti on kuitenkin se, että Skepsiksellä näyttäisi olevan periaatteessa varaa pyörittää jäsenlehteään ilman valtionavustustakin, mutta silti tätä toimintaa verovaroin tuetaan.
Miten tämä asia sitten kuuluu tälle sivulle? Ensinnäkin jos skepsisläiset ja Skepsiksen hengenheimolaiset tulevat tänne heittämään lokaa parapsykologian tutkimusta vastaan vihjailemalla että tarkoituskaan ei olisi käyttää rahoja asialliseen tutkimukseen, silloin on ihan paikallaan muistuttaa epämiellyttävistä faktoista Skepsiksen omaa taloudenkäyttöä koskien. Loanheiton kohteeksi joutuneella on oikeus kertoa, että loanheittäjällä ei välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa tässä asiassa.
Toiseksi jos haetaan apurahaa opetusministeriöltä parapsykologian tutkimukseen, on hyvä tutkailla mitkä sen yleiset kriteerit ovat apurahojen myöntämisessä sekä myöskin sitä, minkälaisia ennakkotapauksia näiden kriteerien soveltamisesta on olemassa - sellaisia, joita voisi käyttää vertailupohjana tässä asiassa. Skepsis on alun perin sääntöjensä mukaan ollut kiinnostunut nimenomaan paranormaalien väitteiden kritisoimisesta ja tällaisten väitteiden objektiivisesta tutkimuksesta. Skeptikko-lehti on puolestaan ollut Skepsiksen äänitorvena sen toteuttaessa mm. tätä tarkoitustaan. Nyttemmin Skepsis on hieman muuttanut sääntöjään, mutta Skeptikko-lehti sai apurahoja pitkään jo ennen tätä sääntömuutosta eikä lehden sisältö toisaalta ole radikaalisti muuttunut sääntömuutoksen myötä vaan ns. rajatiedon kritisoiminen on edelleenkin merkittävässä roolissa lehden sisällössä.
Skepsiksen vuosittaisesta apurahasta vertailukohtaa haettaessa voidaan nostaa esille ainakin viisi seikkaa: 1) Parapsykologian tutkimus ja sen tuottama tieto rakentaa osaltaan kulttuuria, siinä missä Skepsiksen jäsenlehden julkaiseminenkin. Se ei kuitenkaan ole pelkästään sitä, vaan sillä on mm. työllistäviä ja syrjäytymistä ehkäiseviä vaikutuksia, puhumattakaan itse tutkimustiedon tuottamiseen liittyvistä potentiaalisista hyödyistä. 2) Skepsiksen toiminta keskittyy muiden arvosteluun ja se pyrkii soveltamaan siinä olemassa olevaa tutkimustietoa, mutta tässä parapsykologiaa koskevassa tutkimushankkeessa pyritään tuottamaan myöskin uutta tutkimustietoa, sellaista joka olisi sovellettavissa laajemminkin kuin vain jonkin asian arvosteluun. 3) Niiden henkilöiden määrä jotka käyttävät vuosittain Skeptikko-lehteä lienee noin 2000, kun taas niiden henkilöiden määrä jotka ovat ilmaisseet kaipaavansa parapsykologian tutkimusta Suomeen on jo tällä hetkellä selvästi suurempi. 4) Koska tutkimustoimintaa on tähän asti harjoitettu yksityishenkilöiden - pääasiassa allekirjoittaneen - omasta pussista, on syntynyt luontaisesti hyvin tiukka taloudenpitokulttuuri. Joka sentin käyttötarkoitus harkitaan moneen kertaan ja budjetti arvioidaan etukäteen niin pitkälle kuin mahdollista. Näinhän ei ole todistettavasti aina tehty Skeptikko-lehdessä. 5) Kun puhutaan parapsykologian kaltaisesta kiistanalaisesta aiheesta, on paljon helpompaa keskittyä arvostelemaan muita, varsinkin ns. helppoja tapauksia, kuin tehdä oikeasti tutkimusta aiheesta. Erityisen selvästi tämä näkyy taloudessa, Skepsiksellä olisi kaikesta päätellen hyvin varaa julkaista jäsenlehteään ilman verovarojakin ilman suurempia ongelmia, mutta parapsykologian tutkimuksen tekeminen ilman minkäänlaisia apurahoja on hyvin vaikeaa.
Näiden vertailukohtien valossa on vaikea päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että parapsykologian tutkimus - varsinkin jos se on hyvin toteutettu ja sisältää mahdollisuuden saavuttaa täysin uuttakin tietoa - olisi jotenkin niin vähäarvoista Skepsiksen jäsenlehteen verrattuna, ettei sitä voisi edes kerran tukea samalla summalla, jonka Skepsis saa joka vuosi. Helpommin tuosta tulee mieleen sellainen ajatus, että parapsykologian tutkimusta pikemminkin aliarvostetaan Suomessa.
Lopuksi vastaan vielä aiemman kirjoittajan kommenttiin: "Kuvittelet tukimuksen tarkoittava tietojen keräämistä parapsykologisista ilmiöistä. Tuon virheellisen näkemyksen vuoksi tämä adressi on hölynpölyä. Parapsykologisia "ilmiöitä" tulee tutkia kriittisesti ja yksi tapa tutkia on osoittaa ettei "ilmiö" vaikkapa tapahdukaan koetilanteessa."
Tutkimuksen tavoitteena ei ole kerätä tietoa parapsykologisista ilmiöistä siinä mielessä kuin väitettäsi tulkitsen. Tavoitteena on kerätä tietoa parapsykologisista kokemuksista ja arvioida alan tulevaa kehitystä sekä tähän asti kertyneen tutkimusaineiston merkitystä, yhtenä pajon julkisuutta saaneena osa-alueena tässä olisi tietysti parapsykologisten ilmiöiden puolesta puhuva todistusaineisto.
Tieteellisen tutkimuksen tavoitteena ei ole osoittaa, että jokin ilmiö on epätosi eikä sellaisella ennakkoasenteella ole mitään tekemistä kriittisyyden kanssa. Sellainen tutkimus jonka lopputulos on jo etukäteen määrätty ei voi olla tieteellinen. Sehän tarkoittaisi, että jos tutkimustulos ei olisikaan odotetunlainen, tutkimus hylättäisiin. Ei tutkijoita toki kielletä asettamasta odotuksia lopputuloksen suhteen, kunhan ne eivät vaikuta tutkimuksen objektiivisuuteen. Jos taas kirjoittajan tarkoitus on vain kuvata hänen odottamaansa lopputulosta, voi kysyä miten tutkimus jonka lopputuloksena on ns. nollahypoteesin toteutuminen, eroaa tietojen keräämisestä parapsykologisten ilmiöiden olemassaolosta. Itse tulkitsen tämän kommentin niin, että tietoa olisi tarkoitus kerätä parapsykologisista ilmiöistä jo ennen kuin niiden olemassaolo on kiistattomasti osoitettu ja siitähän ei ole kyse - lisäksi tieteellisessä tutkimuksessa voidaan pyrkiä tutkimaan jonkin varmistamattoman ilmiön ominaisuuksiakin samalla kun vielä tutkitaan sen olemassaoloa, varsinkin jos näiden viitteet näistä ominaisuuksista helpottaisivat itse ilmiönkin olemassaolon todistamista.