Turun päivystävä eläinlääkäriasema vaihtoon!

Käytiin reilu vuosi sitten poikaystäväni koiravanhuksen kanssa ihmettelemässä että mikä on kun huulet vaihtaa väriä mustasta pinkiksi. Tuhatjalasta todettiin että se on vaan hammaskiveä jota ei vanhalta (11v kääpiösnautseri) voida poistaa, on liian riskipeliä. Ei uskottu vaan vietiin Jaakko Rasille jolla vuosikymmenien kokemus koirista ja kissoista. Siellä todettiin että ei ole hammaskivestä kysymys, vaikka hampaat ovatkin huonossa kunnossa. Muitta mutkitta poistettiin nukutuksessa hammaskivi kuitenkin. Huulesta lähetettiin samantien koepala ja kävi ilmi että koiralla on limakalvoille levinnyt syöpä ja koira jouduttiin lopettamaan (ei tosin olisi voitu estää vaikka ois jo tuhatjalassa huomattu). Että niin, kiitos ei mistään tuhatjalka.

Seuraava kokemus olikin sitten viime syksynä kun omalta koiraltani irtosi etutassusta kynsi. Käskivät tuomaan näytille että antibioottikuurille on laitettava. Oli pyhäpäivä ja vieläpä ilta, eli ei ollut vaihtoehtoja kuin mennä tuhatjalkaan vaikka jo silloin vierastin sitä edellisen kokemuksen perusteella. No vietiin verta solkenaan vuotava koira lekurille ja päästiinkin heti hoidettavaksi. Huoneeseen tuli ainoastaan eläintenhoitaja, joka sitten yritti epätoivoisesti tyrehdyttää verenvuotoa (joka tosiaan kynnestä voi olla aika mahtipontinen), lääkäri kävi huoneessa mutta ei edes esittäytynyt meille eikä katsonut varvasta että olisiko siellä esimerkiksi jokin vierasesine niinkuin tikku tai kivi, tätä ei myöskään hoitaja katsonut. Noh koipi pantiin pakettiin ja lähdettiin kotiin. Kotiin päästyämme veri oli vuotanut siteestä läpi vaikka piti olla tyrehdytetty oikein lääkejauheella. Emme saaneet sitä loppumaan vaan lähdettiin takaisin, tällä kertaa lääkäri tuli ja nukutti koiran ja vuoto saatiin oikeasti loppumaan. Tähän meni rahaa 220e yhteensä. Ei liene yllätys sinulle että varvas ei parantunut heidän antibiooteillaan ja ohjeillaan. Heidän mielestään varvas oli ihan ok vaikka jopa minun maallikon silmiin tarttui jatkuva kosteus ja mädän eritys. Mentiin Rasille ja jouduttiin syömään 7 eri antibioottikuuria ja röntgenkuvamaan varvas ennen kuin jalka tuli kuntoon. 

Kolmas kerta toden sanoo. Kanini silmä muuttui yhden yön aikana siniseksi (musta normaalisti) ja pullotti, no eikun tuhatjalkaan jes! Silmä värjättiin jolloin mahdolliset naarmut sarveiskalvossa näkyvät selkeästi eri värisenä tyyliin punaisena. Tälläistä värjäymää en todellakaan nähnyt vaikka seurasin vierestä toimenpidettä ja lääkäri väitti kivenkovaan että juu juu tuossa on pieni jälki laitetaan silmätipoille. Kanilta ei mitattu silmänpainetta joka pitäisi ehdottomasti tehdä kun silmä on silminnähden (hehheh) pullistunut ulospäin lähetettiin vaan olemattoman naarmun kanssa kotiin. Rahaa meni 100e. No viikon kuluttua toinenkin silmä oli pullistunut ja sininen, vein Raision Vettoriin (erinomainen paikka!) kanispesialistille joka mittasi paineen, kävi konsultoimassa paria kolleegaa ja tutki alan kirjallisuutta (oltiin lääkärillä reilu tunti, mikä ei haitannut ollenkaan sillä vihdoin joku paneutui oikeasti asiaan) kunnes saimme diagnoosin silmänpainetauti. Silmänpainetta alentavat tipat kädessä kotiin ja viikon päästä kontrolli, joka vahvisti diagnoosin paineet olivat nimittäin tippuneet. Nyt kani on jatkuvalla tippakuurilla jotta paineet pysyvät kurissa. Että niin. En todellakaan mene tuhatjalkaan ellei ole pakko!