Adressi Suomalaisuuden puolesta: RKP_protesti

Tässäpä muutamia suomenruotsissa (erityisesti Helsingissä puhuttavassa) esiintyviä foneettisia piirteitä:

- Puuttuu ruotsalainen lausemelodia, sen sijalla on lauseen ja sanojen alkuja painottava rytmi.
- Ruotsin kielen etisyyden sijasta on paljon takaisuutta, erityisesti pääkaupunkiseudulla; artikulaatio on siirtynyt taakse, kieli muistuttaa suomea.
- Graavi/akuutti -aksenttijärjestelmää ei ole.
- Ns. suppradentaalit (kuten sanoissa 'fors', 'kort', 'hård) puuttuvat.
- Vokaalien kvaliteetti muistuttaa suomen kieltä.
- Konsonanttien fortis/lenis -oppositio on heikko (p/b,k/g,t/d) ja kvaliteetti suomen kaltainen.
- Sanojen alkukonsonanteista puuttuu germaaninen aspiraatio, mikä vaikuttaa edelliseen asiaan.

Lisäksi vielä, kun ruotsissa sj,sk,skj jne. ('skön') on frikatiivi, niin suomenruotsissa se on sibilantti, ns. suhuässä, kun taas ruotsin suhu kuten sanassa 'kök' ääntyy täällä affrikaattana (t ja suhu). Edelleen suomen kielen mukaisesti sanotaan kilo ja kiosk ym. k-äänteisinä, kun taas ruotsissa niissä on sibilantti.

Ruotsissa ei ole varsinaisia diftongeja, mutta täällä seurataan suomea aika paljon. Se näkyy kirjainyhdistelmien ääntymisessä, esim. REA ja IKEA. Monoftongisessa ruotsissa vokaalit ovat eri tavuissa. Myös vokaalien kvantiteetti on suomentunut: 'vara' ja 'lila' yms. - lyhyitä peräkkäisissä tavuissa, vaikka ruotsissa painollinen tavu on aina pitkä: joko pitkä vokaali tai pitkä eli kaksikertainen konsonantti.

Nimistön väkisin vääntäminen on luku sinänsä. On keksitty "kaksikielisyysnimistöä", joka ei perustu mihinkään. Täysin suomenkieliset paikat on nimetty väännöksin, jotka ovat ruotsin kielen vastaisia. Esim. Lahtis, jossa normaaliruotsalaisittain ääntyisi pitkä a, eikä missään tapauksessa frikatiivi h:ta tavun lopussa. Ruotsista tulleet matkailijat tekevätkin niin, mutta suomenruotsalaiset taituroivat omissa maailmoissaan.

Eikö kaikki tämä kerro siitä, että suomenruotsi ei ole ruotsin murre, suomenruotsalaiset eivät ole tulleet Ruotsista, vaan ovat kieltään vaihtaneita suomalaisia, joiden sukujen taannoinen opportunismi ei voi oikeuttaa sitä erityisasemaa, joka heillä Suomessa nyt on. Ja eikö tämä myös kerro siitä, miten järjetöntä on opettaa suomenkielisille ruotsin kielenä sitä murretta, jota suomenruotsalaiset itse puhuvat – sillä ei ole paljoakaan tekemistä Ruotsissa puhutun ruotsin kanssa!