naimalakko

#233: v ronski - Yhteenvetoa sannavain,

”Tärkeintä on, onko kuviteltavissa tai konstruoitavissa jokin peruste P, josta lain nykymuoto rajauksineen seuraa loogisesti. - - Olen esittänyt, että tuollainen peruste P on nähtävästi konstruoitavissa biologisesta lähtökohdasta.”

Noudattamasi mikrologiikkaa rakentuu oletetun biologisen lisääntymisperusteen varaan: katsot, että heteroparin potentiaalinen kyky tuottaa jälkeläisiä ”generoi” avioliittolain nykymuodon ja perustelee, miksi esimerkiksi nais- ja miesparit voidaan loogisesti sulkea muun muassa lisääntymiseen liittymättömän aviovarallisuusjärjestelmän ulkopuolelle. Peruste on sinun itsesi hahmottelema. Tämänkaltainen argumentaatio johtaa yleensä lopulta kehäpäättelymäiseen väitteeseen, jonka mukaan avioliitto pitää rajata miehen ja naisen väliseksi, koska avioliitto on miehen ja naisen välinen.

Biologinen peruste voidaan ensinnäkin pitkälti samastaa historialliseen perusteeseen: historiallisesti avioliitolla on ohjattu voimakkaasti ihmisten seksuaalisuutta ja lisääntymistä rajoittamalla yhteiskunnallisesti hyväksytty seksuaalinen kanssakäyminen avioliittoon.  On fakta, että avioliitto on ollut miehen ja naisen välinen liitto, jossa merkittävässä osassa (varsinkin ennen ehkäisyä, kattavaa sosiaaliturvaa ja yhteiskunnan maallistumista) ovat olleet yhteiset jälkeläiset.

Historiallisen perusteen kohdalla on kuitenkin huomattava, että säädöksen syntymiseen johtaneella säätämishistorialla – niillä ”prinsiipeillä, lähtökohdilla ja perusteilla”, joihin tukeutuen laki on mahdollisesti vuosisatojen ajan muovautunut – ei välttämättä ole kaksistakaan merkitystä säädöksen nykymuotoa tulkittaessa. Esimerkistä käyköön jäämistöoikeus, jossa pitkään vaikuttaneena johtoajatuksena oli maaomaisuuden pitäminen suvun omistuksessa keskittämällä se miespuoliselle perilliselle. Jos perintökaarta koskevia uudistusvaateita olisi tarkasteltu niistä perusteista käsin, joista laki kiistämättä generoituu, perheen sisar perisi edelleen vain puolet tai kolmasosan veljen perintöosaan verrattuna.

Entä miten tulisi suhtautua vaatimukseen erityisopetuksen järjestämisestä, kun tiedämme ne perusteet, joista nykymuotoinen perusopetuslaki generoituu? Lakia edeltänyt vuoden 1921 oppivelvollisuuslakihan lähti siitä, että jokaisen kykenevän suomalaislapsen oli hankittava peruskoulutus. Oppivelvollisuudesta vapautettiin sen sijaan suoraan ”tylsämieliset idiootit” ja harkinnanvaraisesti muutoin heikkokykyiset lapset.

Avioliittolain historia voisi olla radikaalisti erinäköinen, jos seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ei olisi vuosisatojen ajan vainottu ja tapettu identiteettinsä vuoksi, vaan heidänkin suojan tarpeensa ja oikeusasemansa olisi tunnustettu yhdenvertaiseksi enemmistön kanssa. Suomessa kehitys on tältä osin ollut hidasta, sillä syrjintäkieltokin saatiin perustuslakiin vasta tämän vuosituhannen alussa. Vaikka avioliitolla on pitkä historia nimenomaan lisääntymiseen liittyvänä kirkollisena ja sittemmin myös maallisena instituutiona, se ei poista sitä tosiasiaa, että nykymuotoinen avioliittolaki ei ”generoidu” aviopuolisoiden mahdollisuudesta saada yhteisiä biologisia jälkeläisiä. Jonkinlaisen lisääntymissopimuksen sijaan se on nykyään etuoikeutettu taloudellinen sopimus, jolla kaksi yhteisymmärryksessä toimivaa aikuista järjestävät perhe- ja omaisuussuhteensa yhteiskunnan vakioimalla ja tunnustamalla tavalla.