Euroopan parlamentti päätti viime viikolla vetää takaisin 900 miljoonaa
tonnia hiilidioksidin päästöoikeuksia. Päätöksellä pyritään vaikuttamaan
markkinoihin siten, että hiilen hinta nousisi, mikä puolestaan parantaisi
uusituvan energian asemaa.

Parlamentin päätös oli tyypillinen kompromissi, siihen ei oikein kukaan ole
tyytyväinen. On myös epävarmaa, miten päätös markkinoilla loppujen lopuksi
vaikuttaa. Lopputulos voi olla hiilen korvaaminen vähäisessä määrin muilla
polttoaineilla tai sitten ei. Yhtä mahdollista on, että mikään ei muutu, mutta
kuluttajien sähkölasku kasvaa.

Hiilipolitiikka heijastuu tietenkin myös Suomeen. Suomessa hiili on paljolti
kotimaisen turpeen vaihtoehto. Meillä on tehty vuosia hartiavoimin töitä, jotta
hiilen käyttöä voitaisiin vähentää. Tämän takia on rakennettu liuta uusia
voimalaitoksia, jotka käyttävät turvetta, puuta ja jätettä polttoaineena.

Hiilen korvaaminen turpeella ja puulla on monella tavalla järkevää. Hiilen
päästöt ilmakehään ovat korkeat. Puu on luokiteltu päästöttömäksi
polttoaineeksi. Turpeen ja hiilen päästökerroin on suunnilleen sama, mutta turve
on kotimaista. Lisäksi käytetyistä turvesoista tulee hiilinieluja, jotka sitovat
hiiltä ja vähentävät metaanipäästöjä.

Suomen turvevarat ovat niin runsaat, että kaikki hiili voitaisiin korvata
turpeella. Turpeesta on kuitenkin nykyisen hallituksen aikana tehty
hylkytavaraa. Tarkoitus on suojelun nimissä lopettaa turvetuotanto Suomessa.

Uusien turvesoitten avaaminen on tullut yhtä hankalammaksi. Byrokratian
keinoin voidaan jarruttaa turvetuotantoa ja sitä on todella tehty. Lisäksi
turvetuotannon haittana olivat viime vuonna sateet. Tämän kaiken seurauksena
turpeesta tuli Suomessa pula, mikä taas johti lisääntyvään hiilen käyttöön.

Ilmeistä onkin, että päästöoikeuksien hinnan nousu näkyy kuluttajahinnassa.
Energiayhtiöt käyttävät päätöstä joka tapauksessa perusteena nostaa sähkön
hintaa.

Päästöoikeusjärjestelmä on periaatteessa oikea tapa yrittää ohjata
energiantuotantoa. Järjestelmä on kuitenkin kaukana täydellisestä.

Kun EU loi päästökaupan, esitettiin pelko tuotannon siirtymisestä muihin
maihin nopeutuvassa tahdissa. Työpaikkoja valuukin muualle. Uutena tekijänä on
myös amerikkalainen liuskekaasu, joka lisää Yhdysvaltain kilpailukykyä.

Saastuttamisen sakottaminen inspiroi toisaalta teollisuutta kehittämään
vähäpäästöisiä tuotantotapoja. Sen pitäisi näky uusina työpaikkoina.

Vaikka uudistuvaa energiaa kehitellään, suuri käänne antaa odottaa itseään.
Euroopan energiapolitiikka on vailla suuntaa.

Maailman suurin hiilen kuluttaja on Kiina. Hiilen käyttö maailmassa kasvaa
edelleen rajua vauhtia. Euroopassa suuntaa näyttää maanosan suurin talous
Saksa.

Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta. Saksa rakentaa tämän vuoksi kiivaalla
tahdilla uutta tuulivoimaa ja panostaa aurinkopaneeleihin.

Näistä ponnisteluista huolimatta maa joutuu käyttämään entistä enemmän hiiltä
ja maakaasua turvatakseen energiahuoltonsa.

Tuulivoima on osoittautunut energiamuodoksi, joka toimii vain muhkeiden
tukiaisten varassa. Tänä vuonna Suomessakin maksettiin tuulivoimalle tukea
keskimäärin 63 euroa megawattitunnilta. Sitä voi verrata metsähakkeen tukeen,
joka on vain viidennes tästä.

Metsäenergiaan käytetyllä veroeurolla saadaan siis viisi kertaa enemmän
energiaa kuin tuulimyllystä.

Suomen energiapolitiikkaa vaivaa EU:n tapaan visioiden puute. Oikeaa
politiikkaa olisi panostaa nyt kotimaiseen energiaan ja sen kehittämiseen.
Siihen ei riitä näpertely tuulivoiman kaltaisten tekniikoiden kanssa vaan
riuskempia otteita tarvitaan.