Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Vähän laajemmin (vilpittömästi kaipaa)

/ #16185 Anteeksi, lähde jäi mainitsematta #16167 -siteerauksesta

24.06.2013 08:27

#16167: - Re: Re: Re: Re:

Lähde: Uimonen Jorma (Amigo), Elämä on nyt! Päivä Osakeyhtiö, Jyväskylä 2007 sivu 21-23: emme ole eksyneinäkään toivottomassa asemassa. Jumalan etsintäpartiot ovat liikkeellä. Maailman suurinta pelastusoperaatiota johtaa itse Jeesus Kristus, Jumalan Poika.  Kuule, mitä Hän sanoo: "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan" (Luuk. 19:10). Tämä onkin välttämätöntä, sillä omin voimin ei kukaan löydä tietä Jumalan luokse. Muista tämä.  Toisaalta Jumala auttaa yhteyteensä vain sellaisen ihmisen, joka Hänen luokseen vilpittömästi kaipaa. Kukaan ei ajelehdi taivaaseen vahingossa tai vasten tahtoaan. "Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra" (Jer. 29:13-14, vuoden 1933 suomennos).  Monissa muissakin kohdissa Raamattu rohkaisee meitä etsimään Jumalaa. "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä" (Jaak. 4:8). Kaikille eksyneille Jeesus antaa vuorisaarnassaan ihanan lupauksen: "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan" (Matt. 7:7-8). Taivas ei ole kuuro kenenkään avunpyynnöille.  Ylpeys on siis yleensä suurin syy siihen, ettei eksyksissä oleva ihminen antaudu Jumalan löydettäväksi. Haluaisimme kohdata Hänet omalla tavallamme. Sitkeänä kuin rutto elää lause: "Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi." Jotkut jopa väittävät tällaisen lauseen löytyvän Raamatusta. Karu totuus kuitenkin on, että juuri oma uskomme on johdattanut useimmat meistä eksyksiin. Silti olemme vastahakoisia luopumaan "omasta uskostamme". Siitä huolimatta, ettei siitä olisi ollutkaan meille mitään apua. "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie" (Sananl. 14:12).  Rehellinen ihminen myöntää eksymisensä. Silloin nöyrä avun pyytäminen ei ole arkuutta vaan viisautta. Samoin kysymyksien esittäminen. Raamattu varoittaakin meitä luottamasta liikaa omaan ymmärrykseemme. "Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!" (Jes. 5:21, vuoden 1933 suomennos).