Adressi Koulukiusaamista Vastaan

Olipa kerran pieni tyttö. Tyttö oli koulussa toisella luokalla. Tyttö oli jostakin syystä kohtalaisen tunteellinen, ja eräänä päivänä eräs luokan tyttö huomasi sen. Kyseisen tytön haukuttua tätä pientä tyttöä, tyttö suuttui, ja raivonkyyneleet simissään hän puolustautui. Se oli kiusaajasta hauskaa, ja kiusaaja jatkoi nimittelyä. Tämä pieni tyttö taas kertoi joka kerrasta äidilleen, koska koulussa sanottiin että pitäisi kertoa aikuiselle. Kolmannella luokalla tytön äiti päätti ottaa kiusaajan äitiin yhteyttä, ja kiusaaminen loppui, joksikin aikaa. Neljännellä tilanne oli pahin. Kiusaaja jatkoi, yli puolet luokan tytöistä ei uskaltanut sanoa mitään kiusaajalle, ja kun tyttö kertoi opettajalle, vastaus oli "päästä se vain toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos". Samalla tyttöä nimiteltiin usein itkupilliksi, vaikka tyttö itki vain yhdestä syystä, raivosta. Häntä nimiteltiin myös silloin tällöin "hikeksi" koska hän sai hyviä numeroita. Viidennellä kaikki kolme nelosluokkaa jaettiin kahdeksi vitosluokaksi, ja kiusaaja siirtyi toiselle luokalle. Silti hän kuuli tämän suusta kommentteja kuten: "jee ihanat pampulaponnarit", ja "tolla välähtää", joita kiusaaja sanoi kaverilleen, ja sitä seurasi aina naurunremakka. Lisäksi tytöstä tuli virallisesti hikke hyvien numeroiden takia, ja pojat kutsuivat tyttöä edelleen itkupilliksi. Kuudennella luokalla kiusaaja yllättäen lopetti, mutta se ei auttanut mitään, koska tytön maine oli jo täysin pilalla. Eräänä päivänä hän suuttui yhdelle luokan pojista nimittelyn takia, kaatoi tuolin raivotessaan pojalle että hänen pitäisi tukkia turpansa, ja juoksi vessaan. Kukaan ei ymmärtänyt miltä se tuntui tytöstä. Kuudes luokka kuitenkin pelasti hänet, isä sai työkomennuksen ulkomaille. Niin tyttö jätti suomen, ja vanhan koulunsa. Ulkomailla ollessaankin hän on muutamaan otteeseen saanut herjaavia viestejä netissä. Mutta jos luet tytön päiväkirjaa, tai kyselet häneltä hänen menneisyydestään, et saa tietää mitä on tapahtunut. Koulussakin hän on vain kerran maininnut olleensa kiusattu, kun koulussa keskusteltiin kiusaamisesta jä hän sanoi turhautuneena ystävilleen ettei kukaan voi ymmärtää miltä se tuntuu, jos sitä ei ole kokenut. Ystävät eivät ymmärtäneet. Nykyään tyttö on onnellinen, mutta silti tätä kirjoittaessaan hän itki, itki sille ettei kukaan ymmärrä häntä, ymmärrä hänen menneisyyttään, ja sitä miksi hän ei puhu ihmisille jotka ovat suosittuja tai esittävät jotain, tai sitä miksi hän puolustautuu vähäistäkin komenttia saadessaan.