IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Jyväskylän yliopiston julkaisema Gilbert Ludwig'in väitöstutkimus (2007) osoittaa 1950-60-luvuilla alkaneiden massiivisten suo-ojitusten yhteyden metsäkanalintukantojen romahdukseen.

Kanalintuja elää vielä suoympäristöissä, mutta ojitusaloilta muun muassa riekot ovat jo kadonneet. Riekkokannat jäävät toisistaan eristettyinä vangeiksi pelkästään suojelusoille ja edessä on sukupuutto, kun välttämätöntä geenivaihtoa ei pirstottujen esiintymien välillä enää tapahdu.  Tästäkään syystä viimeisiä suojelemattomia luonnonsoita ei pidä ojittaa. Ojittamattomat suot ovat Etelä- ja Keski-Suomen huvenneen riekkokannan viimeisiä turvapaikkoja, mutta laji on jo niin vähissä, ettei se kestä enää turveyhtiöiden vaatimuksia suoluonnon hävittämiseksi.

Metso-, teeri-, riekko- ja pyypoikueiden tuottoisimmat kasvuympäristöt ovat luonnontilaisia, kosteita suonlaiteita, missä edullinen pienilmasto ja runsas hyönteistarjonta takaavat poikasten kehityksen. Kuivatuksen on todettu köyhdyttävän nämä biotoopit ja poikaskuolleisuus kasvaa. Untuvikkoja hukkuukin ojiin. Ludwig'in mukaan myös petojen saalistuspaine kanalintuihin on ojitussoilla luonnontilaisia verrokkialueita suurempaa, niin munapesä- kuin poikasvaiheessa.

Avoimet luonnonsuot ovat parhaita teerensoidinpaikkoja ja teerinaaraat hakeutuvat pesimään niiden ympäristöön. Kanalintujen munintakunnon kohottajana ylivoimaisesti tärkein varhaisvihanta on kosteikkojen pälvistä nouseva tupasvillan kukinto mitä naaraat suorastaan ahmivat kosteilta soilta. Tupasvilla kuitenkin häviää ojitusaloilta. Heikkokuntoisten emojen munapesye jää tällöin pieneksi ja pesien hylkääminen yleistyy. Lintujen metsästettävä ylijäämäkin jää vähäiseksi tai sitä ei synny enää lainkaan, kuten viime vuosikymmeninä valitettavan usein on käynyt. Kanalintujen metsästysaikoja on useimpina vuosina jouduttu lyhentämään kesken metsästyskauden.

Autiot turvekentät sinällään ovat metsästysalueina täysin mahdottomia, eivätkä ne kelpaa elinalueiksi yhdellekään riistalajille. Turvetuotannon aiheuttaman, riistan lisääntymisaikaisen katkeamattoman häirinnän seurauksena riistalajisto kaikkoaa laajalti myös turvekaivoksia ympäröiviltä, vielä metsästyskelpoisilta alueilta. Metsästäjien on hyvä huomioida nämäkin tosiasiat

Luonnonsoilla on mittaamaton virkistysarvo marjastajille, metsästäjille, retkeilijöille ja luontomatkailijoille. Niille arvoille ei ole kyetty antamaan hintaa ja arvon määrittely on jopa valtiovallan taholta jätetty turveteollisuudelle ja metsäyhtiöille. Tuore ehdotus maamme suostrategiaksi on tästä onneton esimerkki ja turveyhtiöille annettiin valta viimeisten luonnonsoiden hävittämiseen.

Vaaliehdokkaiden on otettava kantaa siihen, onko katoavan suoluonnon rippeetkin uhrattava turvebisnekselle, vai säilytetäänkö ne luonnon ja ihmisten henkireikinä. Ehdokkaat vaikenevat tästä kipupisteestä, mutta tieto voi löytyä hiihtämällä luonnonsoiden hohtavilla hangilla.