Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Energiatalkoille
todellinen tarve

Suomalainen energiapolitiikka on ajautunut outoon tilanteeseen. Uusiutuvasta energiasta ja sen lisäämisen tarpeesta vallitsee laaja yksimielisyys, mutta todellisuus on toisenlainen. Päinvastaisista tavoitteista huolimatta kivihiilen poltto on lisääntynyt nopeasti.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen hiljattain päivittämän energia- ja ilmastostrategian mukaan kivihiilen käytöstä pitäisi luopua energiantuotannossa kokonaan vuoteen 2025 mennessä.

Strategian mukaan metsähakkeen käytön sähkön ja lämmön tuotannossa pitäisi kasvaa 13 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Kasvua tarvitaan paljon, koska viime vuonna metsähaketta käytettiin noin 8,2 miljoonaa kuutiometriä.

Tavoitteena on myös vähentää turpeen käyttöä kolmannes vuoteen 2025 mennessä niin, ettei sitä korvata kivihiilellä. Tuulivoiman tuotantotavoitetta on nostettu yhdeksään terawattituntiin.

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti keskiviikkona, että Suomessa pitäisi luopua kokonaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä yksityisautoilussa vuoteen 2050 mennessä. Raskaassa liikenteessä biopolttoainetavoite on 70 prosenttia. Lisäksi kaupunkien bussi- ja jakeluliikenteen pitäisi toimia 70-prosenttisesti päästöttömästi tuotetulla sähköllä.

On hyvä, että on kovia tavoitteita, mutta nykyisellä menolla niiden saavuttaminen ei onnistu. Turpeen käyttö on kyllä vähentynyt, mutta se johtuu sääolosuhteista sekä siitä, ettei uusia turvesoita ole saatu lupien puutteessa käyttöön korvaamaan poistuvia tuotantoalueita.

Työ- ja elinkeinoministeriö on ryhtynyt selvittämään, miksi turvetuotannon ja tuulivoimaloiden luvitus ei toimi. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) arvioi, että virkavastuulla toimivat virkamiehet pelaavat valitusten pelossa varman päälle. Vapaavuoren mielestä luvituskäytäntöjen on kuitenkin pakko muuttua. (MT 8.5.)

Vapaavuori on myös, nykyisen hallituksen käytännöstä poiketen, kutsunut oppositiopuolueet mukaan linjaamaan Suomen energia- ja ilmastostrategiaa kohti vuotta 2050.

Vapaavuori perustelee parlamentaarisen työryhmän perustamista sillä, että Suomessa tarvittaisiin yli vaalikausien ulottuva energia- ja ilmastopolitiikan iso linja, johon koko eduskunta olisi sitoutunut. Hänen mielestään suomalaisten pitäisi voida luottaa siihen, ettei tule äkkikäännöksiä kansakunnan kannalta poikkeuksellisen tärkeällä alalla.

Vapaavuori on oikeassa. Hallituksen olisi ehkä pitänyt ottaa samanlainen hallituskausien yli ulottuva näkemys myös sote- ja kuntauudistuksissa. Näissä uudistuksissa on kysymys suomalaisten elämään vahvasti ja pitkään vaikuttavista asioista.

Oppositio näyttää tarttuvan Vapaavuoren yhteistyötarjoukseen. Vaikka näkemykset esimerkiksi puun energiatukien leikkauksista ja turpeen verotuksen kiristämisestä eroavatkin hallituksen ja opposition välillä, pitää nyt hakea erojen sijaan yhteisiä näkemyksiä ja tavoitteita sekä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomella on todelliset mahdollisuudet vähentää riippuvuutta tuontienergiasta ja nousta uusiutuvan energian mallimaaksi. Se edellyttää kuitenkin, että kunnianhimoisten tavoitteiden lisäksi tehdään niitä tukevia konkreettisia päätöksiä.

Lupajärjestelmän ongelmiin puuttuminen ja laaja parlamentaarinen yhteistyö ovat hyvä alku.

Luvituskäytäntöjen on pakko muuttua.