Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#11372: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Totta kyllä, mutta tavallaan jo tämän adressin olemassaolo on julkinen kannanotto homoseksuaalien avioliitto-oikeutta vastaan. Jos kyse olisikin pelkästä uskonnollisen yhteisön omasta keskinäisestä keskustelusta ja mielipiteistä homoseksuaalisuudesta, se tuskin kiinnostaisi kovinkaan paljon "ulkopuolisia". Muta kun tällä adressilla pyritään vaikuttamaan juurikin siihen ulkomaailmaan, niin koen sen antavan oikeuden myös ulkomaailman osallistumiseen tähän keskusteluun. Toisaalta tuo synnin vihaaminen ei ole pelkästään tämän adressin keskustelun piirissä pysyvä ilmiö, vaan sekin näkyy ja kuuluu myös muualla kuin täällä. Siksikin olin kiinnostunut siitä, missä määrin synnin vihaamisen tarvetta ja sen ilmaisemisen tarvetta voi raamatullisesti perustella.

Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että keskustelun täytyisi pysyä asiallisena, molemmilta puolilta. Näen, että tässä keskustelussa niitä ylilyöntejä on tullut kyllä molemmista leireistä. Ja totta, kristittyjäkin on loukattu ja haukuttu. Pyydät kunnioitusta vastapuolelta ja ilmeisesti näet, että vastapuolen ilkeät sanat ovat tahallisia, niin kuin toki ovatkin. Ennen vanhaan kotona opetettiin, mitä on sopivaa sanoa toiselle ääneen ja mitä ei. Netissä nimettömyys saa sanomaan sellaistakin, mitä ei päin naamaa sanoisi. Silti sanoman loukkaava vaikutus on yhtä suuri netinkin kautta. Ilman muuta ihmisten pitäisi pyrkiä samanlaiseen vastuunottoon sanoistaan netissä kuin oikeassa elämässäkin ja samanlaisiin käytöstapoihin.

Mutta tämä sama koskee myös teitä adressin puolustajia. Ehkä adressin puolustajat eivät aina huomaa, että tuomitessaan homoseksuaaleja kovin sanakääntein, he ovat jo loukanneet joitakin ihmisiä, heidän perusolemustaan, syvästi. Siinä valossa ei pitäisi olla ihme, jos vaste on joskus vihainen. Vaikka tuomitsemisen kokisikin Jumalan puolesta puhumiseksi ja hänen sanansa julistamiseksi, se ei poista sitä tosiasiaa, että se on yhtä lailla tietoinen, tahallinen ja julkinen toisen ihmisen loukkaus kuin vastapuolenkin ilkeät sanat. Molemmissa loukataan sellaista ihmistä, joka ei ole halunnut tulla satutetuksi, eikä kysynyt mielipidettä siitä, onko hänen tekonsa tai elämäntapansa jonkun uskonnon tai ei-uskonnon mukaan väärin/tyhmää/syntiä/mitä tahansa.

Siksi minusta kysymys kiteytyykin siinä, missä määrin on tarpeen julkisesti, kovin sanakääntein ja jatkuvasti tuomita homoseksuaalit ja millaiset ovat sen raamatulliset perusteet?