Asiallista uutisointia Jokelan tapahtumista

Tiedottaa saa ja pitääkin, mutta se millä keinoin tuo tieto saadaan, onkin nyt kritiikin kohteena. Väkisin, lupaa kysymättä, syvää surua taikka selkeää kieltoa kunnioittamatta? Useat mediat ovat alkaneet rikkoa yhä räikeämmin inhimillisiä rajoja. Kaikki tuntuu olevan sallittua sensaation nimissä. Toivon todella, että tämä adressi herättäisi avoimen keskustelun eri medioiden moraalista tällaisissa(kin) tapauksissa.

Televisiotyöläisenä olen tottunut ja tutustunut sellaiseen asiaan kuin kuvauslupa. Se on kuvattavan allekirjoittama suostumus hänestä taltioidun materiaalin käyttämiseen. Mikäli suostumusta eli allekirjoitusta ei saada, kyseistä materiaalia ei myöskään käytetä. Lehdistölläkö ei ole vastaavaa käytäntöä?

Ymmärrän kyllä sananvapauden vaatimuksen, ja olen ehdottomasti sen kannalla, mutta ei tässä nyt kyllä ole siitä kysymys. Jokelan tragediassa en näe mitään pakottavaa syytä tehdä järkytyksestä sekaisin olevan ihmisen "haastattelua" väkipakolla ja vastoin hänen tahtoaan. Tietoa voi välittää myös inhimillisiä keinoja käyttäen.