Asiallista uutisointia Jokelan tapahtumista

Asiallinen tiedottamisen ja surupornon välinen rajanveto lienee ongelmallista? Mielestäni olisi ollut asiallista kertoa tapahtumat pääpiirteittäin. Aika, paikka, henkilövahingot ja esittää samalla surunvalittelut uhrien ja tekijän omaisille. Tekijästä olisi voinut tiedottaa lähinnä sen, että hänen mielensä oli järkkynyt. Näin teosta ei olisi tullut ihannoinnin kohde, eivätkä lapset pelkäisi mennä kouluun. Sama koskee tietenkin muitakin onnettomuuksia. Esimerkiksi tsunamin yhteydessä tuli lähinnä sääli omaisia kohtaan siksi, että heidän suruaan tongitaan ja riepotellaan julkisuudessa mielin määrin. Myötätuntoni kohdistui siis pikemmin siihen, millä tavalla lehdistö kohteli tuhon uhreja kuin siihen, mitä heille tapahtui itse tuhon aikana. Ainakin itsestäni olisi moninverroin kauheampaa ja vammauttavampaa kohdata suru julkisesti ja kaikkien katsottavana, kuin läheisten ympäröimänä, kaikessa rauhassa. Entä jos toimittajatkin kokeilisivat harrastaa empatiaa?