AD/HD-aikusten puolesta

Sain diagnoosin kesällä 2010, jolloin myös aloitin concertan käytön. Tuota ennen taustalla useita keskeytyneitä kouluja, lyhyitä työpätkiä ja pelkkä arjesta selviytyminen oli todella vaivalloista. Nyt lääkkeen avulla kykenen työhön ja selviän jotenkin myös arjen asioista. Kun pidän lääkkeettömiä päiviä, muistan mitä elämäni oli ennen lääkitystä; en saa aikaiseksi käytännössä katsoen mitään, olen väsynyt ja pahantuulinen ja mikään ei kiinnosta, haluaisin ainoastaan nukkua, itken väsymystäni ja vihaan omaa saamattomuuttani. Myös läheiseni ovat huomanneet selvän muutoksen minussa lääkkeen myötä. Pelkään todella, ettei pienestä palkastani riitä jatkossa lääkekuluihin, kun itseni lisäksi kyseistä lääkettä syö myös poikani, joten lääkekulumme on kuukaudessa reilusti päälle sadan euron. Jos joudun lopettamaan lääkityksen taloudellisista syistä, en enää kykene jatkossa työhöni, joka vaatii paljon kykyä keskittyä, saati vaativaan ad/hd:n värittämään arkeemme. Voi kumpa terveet ihmiset, jotka näistä asioista päättävät, pääsisivät edes hetkeksi kokemaan ad/hd:ta sairastavan aikuisen arkea,lääkkeellä ja ilman, luulempa ettei lääkityksen tarpeellisuutta enää kyseenalaistettaisi.