Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Tätä keskustelua katsoessa huomaa hirvittävän vihan ja se viha tulee ihan muulta suunnalta kuin "homofoobikoilta". Outoa, että itseään suvaitsevaisiksi mainostavat ovatkin täynnä vihaa ja suvaitsemattomuutta.

Raamattu ilmoittaa, että Jeesuksen seuraajia tullaan vihaamaan, mutta toisaalta uskovina meidän pitäisi rakastamaan meitä vihaavia ja rukoilemaan heidän puolestaan. Siinä onkin haastetta, sillä helposti me uskovinakin provosoidumme turhaan tyhjänpäiväisiin jankkauksiin. Silti se ei tarkoita, että pitää vaieta, mutta mikä on se tärkein ydinsanoma, jolla ihmiset pelastuisivat? Olemmeko me uskovina esimerkkejä arjessa vai onko meillä vain pelkät sanat huulilla?

Lopuksi katkelma Pekka Simojoen laulusta, joka sopii tähän lopunajassa kiihtyvään jumalattomuuteen ja luopumukseen. Kaikki tapahtuu Raamatun ennustamalla tavalla, joten uskomme on Jeesuksessa Kristuksessa ja toivomme ei ole tässä maailmassa vaan iankaikkisuudessa.

"Karavaani kulkee, koirat haukkuu,
yö ja päivä seuraa toisiaan.
Matkalaisen jäljet peittyy hiekkaan,
muttei toivo milloinkaan."