Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Tiedän, että päälleni ajetaan paljon kritiikkiä tämän vuoksi. Silti tahdon vapaassa maassa lausua vapaasti mielipiteeni. En halua kiistää myöskään niiden mielipiteenvapautta, ketkä ajattelevat toisin kuin minä, ts. samojen sukupuolten välisiä avioliittoja kannattavien. – Itse vastustan samaa sukupuolta olevien pariskuntien vihkimistä eritoten kirkossa, eikä siviilirekisterissäkään solmittua sukupuolineutraalia avioliittoa omasta mielestäni tulisi Suomessa laillistaa. Jo säädettyä lakia rekisteröidyistä parisuhteista en kuitenkaan pidä vääränä, koska se on saattanut homoseksuaalisuuden – ihmisten keskuudessa jo kauan, kenties aina, olemassa olleen ilmiön – ainakin jonkinlaiseen yhteiskunnan kontrolliin. Siitä, ettei homoparien pitäisi sallia adoptoida lapsia, olen lähtökohtaisesti samaa mieltä kuin vasta valittu Rooman paavi Franciscus I: tällainen adoptio polkee aina lapsen luonnollista oikeutta kahteen eri sukupuolta olevan aikuisen ihmisen malliin. Allekirjoittamalla tämän adressin en kuitenkaan tahdo yrittääkään tuomita ketään ihmistä yksilönä, enkä sen paremmin hänen tekojensakaan suhteen: Olen itsekin syntinen ihminen ja tarvitsen Jeesusta Kristusta Nasaretilaista, Jumalan ainosyntyistä Poikaa, omaksi Vapahtajakseni. Minunkaan tähteni ei hänen sovitustyönsä ole ollut turha. – Homoseksuaalisuus taikka sen toteuttaminen eivät mielestäni sinänsä ole syntiä, ts. ihmisen etääntymistä Jumalasta. Ongelmana vain on se, että kirkossa solmittu sukupuolineutraali avioliitto oikeastaan on minusta käsitteellinen mahdottomuus. Rekisteröity parisuhde siviilissä sen sijaan on aivan eri asia, ja sellaisille saattaisi itse asiassa olla olemassa kirkkohistoriallistakin tukea, nimittäin idän kirkossa ennen v. 1000 harrastetuissa, jopa piispojen keskenään solmimissa, "veljesliitoissa". Kukaan ei vain satu varmasti tietämään, millainen noiden veljien keskinäinen suhde oikeastaan oli. – Kristillinen ja yleishumaani lähimmäisenrakkaus tulisi ehdottomasti kuvaan esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jos heteropari aikoisi abortoida jo alulle panemansa sikiön, mutta homopari päättäisi estää abortin tarjoutumalla adoptoimaan lapsen tämän synnyttyä. Tällainen ratkaisu olisi toki ilman muuta parempi kuin raskaudenkeskeytys missään olosuhteissa, ja mikäli joku tahtoisi siten toimia, niin se täytyisi ilman muuta sallia yhtä hyvin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.