IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Suomen pinta-alaan verrattuna soiden osuus maapinta-alasta on ylivoimaisesti suurin maailmassa. Suomen pinta-alasta noin kolmasosa on suo-ja turvemaita. Hehtaareissa laskettuna soita on tietenkin suuren pinta-alan maissa paljon enemmän kuin meillä Suomessa, mutta suhteessa kokonaispinta-alaan maassamme on eniten suota maailmassa.

Noissa suurissa maissa, missä soita on paljon, on tarjolla muita energianlähteitä kuin meillä. Esimerkkinä suurista maista Venäjä, Kanada ja Indonesia. Näillä kaikilla on valtavat öljyvarat, maakaasuvarat ja kivihiilivarat joita he haluavat hyödyntää ensisijaisesti. Meillä Suomessa ei ole näitä energialähteitä, meillä on turve ja puu suurimmat potentiaalit ja näitä Suomessa halutaan hyödyntää samalla tavalla kuin muutkin maat hyödyntävät omat energianlähteensä lähtökohtaisesti ensin.

Myös noilla em. suurilla mailla on omat turvetuotantonsa, etupäässä tällä hetkellä kasvuturvetuotanto. Suunnitelmia turpeen ottamiseksi energiakäyttöön on myös näiden maiden tulevaisuuden visioissa, mutta kuten sanottua he panostavat tällä hetkellä öljyn-, maakaasun ja kivihiilen tuotantoon jota heillä on ollut pitkään ja josta nämä maat saavat valtavat tulot myydessään tuotteet ulkomaille.

Hyvä esimerkki on Yhdysvallat. Siellä panostus omiin energiavaroihin on niin valtaisaa, että ennakkolaskelmien mukaan vuoteen 2030 mennessä valtio on täysin riippumaton ulkomaisesta öljystä. Kotimaisuuteen kohdistuva satsaus on siellä valtavan suuri.

Turvetta käytetään Suomen lisäksi energian tuotantoon Ruotsissa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Irlannissa. Saksassa, Kanadassa ja Venäjällä on kasvuturvetuotantoa ja monissa muissakin maissa pienimuotoisempaa turpeen hyötykäyttöä. Emme me suomalaiset ole kuitenkaan ainoita turpeen hyötykäyttäjiä.

Miksi me Suomessa emme satsaisi kotimaisuuteen? Turvetta ja puuta on järkevää hyödyntää.