Turvetuotantoa/turvepeltojen raivaamista ei saa lopettaa

Metsien Suomi

investoi kivihiileen

Suomen energiapolitiikan pelätyt ja ennakoidut uhkakuvat alkavat toteutua. Suuret kaupungit – myös sisämaassa – muuttavat vauhdilla voimaloitaan kivihiilivalmiuteen (MT 27.2.).

Tuontikivihiilelle tekee voimaloissa tilaa kotimainen turve, jonka saatavuuteen ei tiukan lupapolitiikan vuoksi uskalleta enää luottaa.

Konsulttiyhtiö Pöyryn mukaan turvetta korvataan tänä vuonna kivihiilienergialla noin 2,1 teravattituntia. Se tarkoittaa noin 7 500 junavaunullisen lisäsyöttöä hiilivoimaloihin.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitukseen oli saatava vihreät mukaan hinnalla millä hyvänsä. Yksi osa hinnasta on hallituksen kireä linja turvetuotantoon.

Turpeen käytön ja uusien turvelupien vähentäminen on hallituksen tavoite. Toive siitä, ettei turvetta korvattaisi kivihiilellä, jää sen sijaan toteutumatta.

Turvetaloudella on omat ympäristövaikutuksensa, ja myös turvealalta on vaadittava ympäristön kannalta kestäviä toimintamalleja. Niihin ala on kiitettävästi myös sitoutunut.

Hallituksen vihreä, kivihiileen ja ydinvoimaan pohjautuva energiapolitiikka on karkaamassa kauas hyvistä tavoitteistaan. Kun bioenergian avulla piti päästä eroon fossiilisista polttoaineista sekä samalla vähentää riippuvuutta tuontienergiasta, onkin käymässä päinvastoin.

Turvetta ei nykykatsannossa pidetä uusiutuvana energialähteenä, vaikka sen kasvu on likimain käyttöä vastaavaa. Joka tapauksessa turve jää fossiilisuudessaan kivihiilelle selvästi toiseksi.

Kallis tuulivoima on saanut mittavan rahoituksen, mutta sen rakentamista hidastaa kansalaisten vastarinta. Kun kansalaisilla ei aina tunnu olevan niin suurta väliä, on tuulivoimarakentamisen kuulemistilaisuuksissa vaadittu jopa selvitettäväksi, millaista häiriötä tuulimyllyt aiheuttaisivat paikalliselle susikannalle.

Erityiset odotukset Suomen energiapaletissa kohdistuvat puuenergian lisäämiseen. Valmiuksia olisi, mutta alan tarvitsema tuki on jumittunut kansallisen ja EU-tason kiistoihin. Kun rahoitus on epävarmaa, jäävät sekä korjuuketjun että voimaloiden investoinnit tekemättä.

On vaikea löytää järjen hiventä tilanteesta, jossa Suomi metsien ja soiden suurvaltana investoi energiantuotannossaan tuontikivihiileen. Energiantuottajat seuraavat poliittisia päätöksiä tarkasti ja toimivat sen mukaisesti. Tämän ei pitäisi olla hallitukselle suuri yllätys.

Vihreiden puheenjohtajalle, ympäristöministeri Ville Niinistölle on ollut kiusallinen kysymys, miksi niissä suurissa kaupungeissa, joissa vihreät on merkittävässä asemassa, bioenergia etenee tuskallisen hitaasti. Ääriesimerkki näistä on pääkaupunkimme Helsinki, joka surutta polttaa kivihiiltä, ja josta usein opastetaan koko muuta maata muun muassa energiataloudessa.

Nyt vihreä tahto on ajamassa kivihiiltä lähes kaikkiin maakuntakeskuksiin. Kivihiiltä jo lisänneisiin tai siihen investoiviin kaupunkeihin kuuluvat esimerkiksi Jyväskylä, Kuopio, Rovaniemi, Oulu ja Pietarsaari. Lista on surullista luettavaa.

Kivihiilen kasvava käyttö energiantuotannossa ei varmasti ole Ville Niinistön tai hänen puolueensa mieleen. Se on kuitenkin hyvä muistutus siitä, kuinka ideologinen tavoite voi jääräpäisesti ajettuna johtaa ei-toivottuun lopputulokseen.

Hallitus on linjannut nopeuttavansa lupien saantia suojeluarvoltaan vähäisille turvemaille. Sen lisäksi olisi kiireesti raivattava esteet sekä puuenergian että tuuli- ja aurinkovoiman kasvulta.

Hiili maakuntien kasvavana energialähteenä on sysimusta piste Suomen energia- ja ilmastopolitiikassa. Ilkeämpi voisi ajatella, että maakuntakeskuksia ympäröivien metsien merkitys hiilinieluina on ymmärretty väärin.

’’

Vihreä tahto ajaa kivihiiltä lähes
kaikkiin maakuntakeskuksiin.