Hengenvaarallinen porttiteoria?

[Janne Villa:] Ekonomi Pirkko Jalovaaran maallikkosaarnaajan toimista huolestuneet ja niiden johdosta sielunhoitoon joutuneet ihmiset ovat viime vuosina pyytäneet, että kirkolliset vastuunkantajat tutkisivat, sopiiko Jalovaaran toiminta luterilaiseen kirkkoon.

Mikään arvovaltainen taho ei ole kuitenkaan aiemmin alkanut tutkia vaikeasti arvioitavissa olevaa asiaa. ”Moniäänisen” kirkkomme haasteellisessa nykytilanteessa riittää jo muutenkin kylliksi ristiriitoja ja ongelmia. On ilmeisesti ajateltu, että annetaan kaikkien kukkien kukkia tässäkin tapauksessa.

Rukoustoimintaan ei ole helppoa ottaa kantaa. Moni kirkollisista vaikuttajista tutustui Jalovaaraan 1990-luvulla, jolloin nykyisen kaltaista opetusta ja käytöstä ei vielä ilmeisesti esiintynyt. Toiseksi sairaiden puolesta on aina rukoiltu kirkossa ja tullaan rukoilemaan, niin yksityisessä sielunhoidossa kuin seurakunnan yhteisissä tilaisuuksissa. Pahan todellisuuskin otetaan yhä vakavasti kirkossa, minkä jokainen Katekismuksen lukija ja messussa kävijä tietää.

Luterilaisen kirkon opetus sairauksien ja riivaajahenkien suhteesta on kuitenkin tyystin toisenlainen kuin MOT-ohjelmassa nähty. Tarvittiin silmät avaava tv-ohjelma ja tutkiva journalisti Kirsi Skön ennen kuin kirkolliset viranhaltijat havahtuivat huomaamaan ja julkisesti toteamaan, että maallikkosaarnaaja Jalovaaran toiminta edustaa nykyisellään epätervettä, vastuutonta ja suorastaan vaarallista hengellistä vallankäyttöä.

Nettikeskustelussa jotkut ovat kritisoineet sitä, että MOT kuvasi Kallion kirkossa ilman lupaa. Kirkkotilaisuus on kuitenkin julkinen tapahtuma, eikä kaikille avoimessa tapahtumassa harrasteta salaseurojen suljettuja menoja. MOT teki kirkolle palveluksen paljastaessaan, mitä luterilaisen kirkon seinien sisällä pääsee tapahtumaan.

Jalovaara väittää Radio Dein haastattelussa (Seurakuntalainen.fi 27.2.), että MOT on väärentänyt ääniraidan Kallion kirkosta ja liittänyt siihen TV7-kanavalla julkaistua äänimateriaalia. Syytös moisesta manipulaatiosta ja vääristelystä on erittäin raskas tv-ohjelmalle ja sen toimittajalle. MOT kiistää syytteen. Kuka valehtelee? Asia on helppo tarkistaa MOT:n  alkuperäisiltä nauhoilta ja Kotimaa24 tekikin sen ensimmäisenä. Totuus asiasta on yksiselitteisesti se, että äänimateriaali on Kallion kirkosta.

MOT:n ja TV7-kanavalla nähtyjen Jalovaaran omien ohjelmien perusteella Jalovaara nostaa itsensä hengellisenä auktoriteettina jalustalle, kuin guruksi. Hän antaa ymmärtää olevansa monien sairauksien sekä henkisten ja fyysisten ongelmien hoitamisessa jopa koululääketieteen yläpuolella. Jalovaara näyttää väheksyvän lääkärien lisäksi psykologien ja terapeuttien mahdollisuuksia parantaa joitakin tuttujakin sairauksia. Tällainen suhtautuminen lääkärien ja terapeuttien työhön ei ole luterilaisen kirkon eikä sen herätysliikkeiden linja, mutta se on tuttua vaarallisista lahkoista ja uskonnollisista ääriliikkeistä.

MOT-ohjelmassa Jalovaara arvioi, että Kallion kirkossa oli noin sata riivattua ihmistä. Ei ole mikään ihme, vaikka osa näistä ihmisistä olisi itsekin uskonut näin, sillä Kallion tilaisuutta edeltäneissä TV7-kanavan ohjelmissaan Jalovaara on liittänyt demoneita ja riivaajahenkiä jos jonkinlaisiin ihmiselämän ilmiöihin ja ongelmiin. Hän mainosti palaavansa Kalliossa juuri näihin demoni-kysymyksiin. Jalovaaran opetuksen sisältöä pohtiville tarjoaa hyvää havaintomateriaalia ensilähetyksensä 20.1. 2013 saanut Jalovaaran ohjelma ”Paha henki, demoni vai riivaaja?”.

X sairastui skitsofreniaan. Herra, vapauta sinä hänet kaikista riivaajahengistä!

Me rukoillaan niiden puolesta, joiden käsi menee lääkepurkille ja demonit nauraa.

Me sidotaan kaikki skitsofrenian henget ja masennuksen henget...

Kuka sitten kykenee parantamaan näitä ”riivattuja”? Luterilaisen kirkon puolella pidettävissä rukousilloissa Jalovaaran kaltaista opetusta sairauksista ja demoneista ei anna ilmeisesti ainakaan kukaan tunnettu nimi. Sairaiden puolesta rukoileva luterilainen pappi Seppo Juntunenkin sanoutui jo yli kymmenen vuotta sitten jyrkästi irti entisen yhteistyökumppaninsa Jalovaaran ”voimakkaasti muuttuneesta hengellisyydestä ja villiintyneestä opetuksesta”.

Ihmiset, jotka tulevat rukouksella parannettaviksi, ovat usein vaikeassa ja raskaassa elämänvaiheessa. Erityisen edesvastuuton on Jalovaaran MOT-ohjelmassa ja omissa ohjelmissaan antama opetus pitkäaikaissairaille ja pitkään lääkkeitä käyttäneille, joiden vaivojen taustalta Jalovaara näyttää usein löytävän riivaajat: ”Lääkkeet ovat ikään kuin sumentaneet tietoisuuden, että Saa´´tana on päässyt tunkeutumaan sinun sisääsi. Lääkkeet on yksi tapa, jota paholainen käyttää, jotta pääsee todella sinun sisimpääsi, henkeen, sieluun, ruumiiseesi.”

Jalovaaran kuulijat ovat jopa hengenvaarassa, jos yksikin vakavasta fyysisestä tai henkisestä sairaudesta kärsivä ihminen tulkitsee hänen opetuksensa siten, että luopuu elintärkeiden lääkkeiden käyttämisestä tai lääketieteellisestä ja terapeuttisesta hoidosta. Hengenvaarallista voi olla sekin, jos joku vakavasti sairas uskoo Jalovaaran parantaneen hänet, mutta parantumista ei ole oikeasti tapahtunutkaan. Ihmeparantuneeksi itseään luuleva saattaa laiminlyödä joiltain osin tai kokonaan lääketieteellisen hoidon.

Hätkähdyttävä onkin lesken kertomus syöpäsairaasta miehestään, jonka Jalovaara valjasti toimintansa promotoimiseen. MOT viittaa lesken kertomukseen lyhyesti. Miehen mainostettiin olevan ihmeparantunut Jalovaaran rukouksella, mutta tosiasiassa hän sairasti kaiken aikaa lääkärien mukaan syöpää – ja kuoli syöpään. Tällainen amerikkalaisperäisestä äärikarismaattisuudesta ja sikäläisiltä saarnaajatähdiltä tuttu toiminta ei sovi luterilaiseen kirkkoon, jossa korostetaan raittiin uskon lisäksi terveen järjen käyttöä ja arvostetaan lääketiedettä.

Jalovaara valitsee varmaankin pyynnöstä jatkossa luterilaisissa kirkoissa sanansa sen mukaan kuin ”yhteisistä pelisäännöistä” sopivat kirkolliset tahot toivovat. Luterilaiset kirkkotilaisuudet kun ovat hänen toimintansa ja liikevaihtonsa kannalta merkittävässä roolissa. Luterilaiset toimijat joutuvat kuitenkin miettimään vakavasti muitakin teologisia ja eettisiä kysymyksiä. Vaikka Jalovaara kirkkotilaisuuksissa pehmentäisi kielenkäyttöään, mutta opettaa muissa yhteyksissä entiseen tapaan – eikä sanoudu irti vanhoista opetuksistaan – kirkko antaa hänen taakseen uskottavuutensa ja auktoriteettinsa. Kirkko on siten välillisesti tuottamassa mahdollisesti uusia uskonnon uhreja – ihmisiä, jotka suhtautuvat sairauksiinsa ja ongelmiinsa Jalovaaran opettamalla, terveyden ja hyvinvoinnin mahdollisesti vaarantavalla tavalla.

Luterilaisessa kirkossa Jalovaaraan kosketuksen saanut kuulija saattaa lähteä etsimään hänen jatko-opetustaan vaikkapa TV7:n ja Radio Dein ohjelmista, Jalovaaran kirjoituksista ja sellaisista uskonnollista tilaisuuksista, joissa luterilaisen kirkon valvovia silmiä ei ole paikalla ensinkään. Luterilaisen kirkon portinvartijat joutuvat pohtimaan, voiko tätä porttiteoriaa pitää peräti hengenvaarallisena, jos joku vakavasti sairas luulee sairautensa syyksi demonit ja riivaajat ja lähtee hoitamaan sairauksiaan sen mukaisesti. Entä millaisia henkisiä taakkoja joutuu kantamaan vaikkapa pitkäaikaissairas, jolle opetetaan, että hänen ongelmiensa taustalla ovat ilmeisesti riivaajat?

MOT-ohjelmassa Jalovaara sanoo, että ”nyt mä olen menossa Kuopioon, siellä Kuopion piispa on antanut siunauksen tämmöiselle kokonaiselle viikonlopulle, missä me opetetaan todella näitä asioita”. Väite vahvistaisi hänen kirkollista statustaan – jos se pitäisi paikkansa.

Kotimaa24:n haastattelussa 26.2. Kuopion piispa Jari Jolkkonen sanoo, ettei hän ole keskustellut Jalovaaran kanssa. ”En ole antanut lupaa mihinkään Kuopiossa järjestettävään tilaisuuteen, se ei edes kuulu piispan tehtäviin. Sitä vastoin olen lähettänyt kirkkoherralle kirjeen, jossa arvioin kriittisesti sellaista julistusta, jossa sairauksia selitetään henkivalloilla. Kirkkoherra on tänään perunut tilaisuuden ja tuen hänen ratkaisuaan”, Jolkkonen sanoo. Piispa oli kirjoittanut jo 22.2. eli ennen MOT-ohjelmaa Kallaveden kirkkoherralle kriittisesti Jalovaaran toiminnasta. MOT:n ”vääristelyyn” tai jonkinlaiseen salaliittoon uskovat joutuvat kysymään tässäkin tapauksessa, valehteleeko Jalovaara vai Jolkkonen.

Kun uskonnollisen kentän vakavat ongelmat ja vaaralliset lieveilmiöt nousevat esiin, on syytä muistaa luterilaisen kirkkomme kokonaiskuva. Suurin osa suomalaisesta kristillisyydestä – myös herätyskristillisyydestä – toimii enimmäkseen terveellä pohjalla: lääketieteen ja rukouksen omat alueet ja tehtävät ymmärretään erottaa. Jalovaaran äärimmilleen kärjistynyt demoniopetus ja käsitys julistajan roolinsa luonteesta ei edusta luterilaisten herätysliikkeiden eikä edes luterilaisen karismaattisuuden valtavirtaa. Koko karismaattista liikettä ei siis voi tuomita hänen perusteella. Terve karismaattisuus mahtuu myös luterilaisen kirkon sisälle.

- Janne Villa -

TK, vapaa toimittaja ja terapeutti. Kirjoittajalta ilmestyy lähiviikkoina Kirjapajan kustantamana kirja Hengellinen väkivalta. - Blogikirjoitus laadittu Kotimaa24:n pyynnöstä.