Hei  Fakta on se että jo nyt kaivostoiminnan vuoksi on päässyt uraania vesistöihin.  Siellä kalliossa kiinni tätä ei olisi tapahtunut.  Fakta on se että   valtavista massoista irrotettu uraani on rikastuneena prosessiveteen ja kuten näemme tähän tuotantoon sisältyy valtavia riskejä.  Entä jos  aumojen pohjamuovit vuotavat ja irrotettu raskasmetallisliuos pääsee vesistöön, maaperään, pohjavesiin?  Entä jos näin jo tapahtuu?

#115: Hannu Hyvönen - Re: Re: Re: Tällä saitilla mennään tunteella...

Tässä se ongelmakohta on. Satojen tonnien paino muovikalvon päällä.

#115: Hannu Hyvönen - Re: Re: Re: Tällä saitilla mennään tunteella...

Terve jälleen,

Jos löysin oikean tilaston, niin U- pitoisuudet ovat olleet näköjään normaalin juomaveden rajoissa tai hieman yli. Hauskoja tulosten vertauksia on näköjään eri sivustoilla paljon. Uraanipitoisuus on näköjään alueen ympäröivissä vesissä matala, niinpä vetailukohdaksi saadaan tosi isoja vertailulukuja ko. vuotoon nähden. Eikä niissä tuloksissa näköjään ole sama tulosten vertailurytmi. Tarkoitan siis mittausten poimintaa eri kuukausilta, jolloin erot saadaan vielä kasvatettua vuosivaihtelun vuoksi suuremmiksi. Tuloksia on manipuloitu ko. tahon puolesta halutun laisiksi. Tai sitten ei taaskaan viitsitä tutustua mihinkään aineistoon kunnolla. Kaikki menee ihan "musta tuntuu" jutuiksi... Surku...

Tosiaankin uraani rikastuu prosessiveteen, mutta näyttääpä sitä poistuvan siitä myös samaa tahtia. Osa menee näköjään muihin rikastus tuotteisiin ja osa kipsisakkahiekkaan. U-pitoisuuden täytyy siten pysyä liemessäkin alhaisena. Uraanin määrä tuntuu äkkiä valtavalta, mutta ei sitä voi putkahtaa mitenkään ylettömästi esille. Sen täytyy mennä siinä nesteessä suunnilleen samojen prosenttiosuuksien mukaan, kuin mitä mitäkin metallia siinä kallioperässä on.

Muuten ystävät hyvät, tiesittekö että: köyhdytettyä uraania käytetään lentokoneiden vastapainoissa tekemään lennosta vakaampaa. Ja tietenkin sotateollisuudessa esim. ammuksissa. Joskus siitä on tehty myös tekohampaita (tätä en tiennyt ennestään). U-235 on sitä, mikä on ydinpolttoainetta. Määrällisesti U-235 on vain 0,7% ja U-238 99,2% kaikesta uraanimäärästä. U-238 ei ole metallia kummempaa ainetta.

Luulisin kalvotuksen rakennettavan jotenkin samaan mallin, kuin kaatopaikatkin. Kukkulat räjäytellään pois, montut täytetään täyttömaalla. Kaikki tasataan kantavalla kerroksella, tasataan se soralla, savimatto väliin  tasataan taas hiekalla. Laitetaan muutaman millin kalvo (se näköjään hitsataan yhdeksi kappaleeksi, uutta minulle) ja taas hiekkaa päälle. Sitten tulee varsinainen kasa päälle.

Joku oli kommentoinut kalvon päälle tulevan miljoonien tai satojen tonnien painon. Laskeskelin asian. Jos soran oletetaan  olevan tiukkaan pakattua, niin kuutiopaino on suunnilleen 2000 kg/m3. Kasalla on Talvivaaran mukaan korkeutta sellaiset 8m. Saadaan laskettua nelöpaino, 16000kg/m2 ja vastaava cm2 paino on 1,6kg/cm2. Tämä tuntuu minusta varsin kohtuulliselta. Vertiluksi oma pintapaineeni yhdellä jalalla seisten on suunnillen 0,58 kg/cm2 ja vastaava luku päkiällä 1,15kg/cm2. En saa edes tavallista muovikassia rikki vaikka ottaisin tenavat syliin, jolloin pintapaine olisi suunnilleen tuo 1,6 kg/cm2.

Edelleenkään en jaksa uskoa, että ne antaisivat liemien vuotaa ympäristöön tahallaan, koska kyse on rahasta. Liemestä erotellaan eri metallit ja siitä saadaan rahaa myymällä sitä eteenpäin. Kaikki tuotteet talteen vaan ja myyntiin.

Kun kävin googlaamassa pohjavesialueet, niin Talvivaara ei ole sellainen, koska kallio sisältää metalleja. Varmaan ennen kaivostoiminnan alkua alueella olleiden asuntojen kaivot olisi pitänyt olla juomakiellossa. Lähimpiin alueisiin etelään päin Lapin Vesitutkimuksen kartan mukaan on n.50 km. Ja pohjoseen päin vesi menee Nuasjäveen ja sieltä Oulunjärveen.

Kirjoittamani tiedot voi tarkistaa helposti esim. netistä... ; )

Illanjakoja kaikille lukijoille.